Bändit #5: The Libertines

Listan aloittaa The Libertines.

Tyylillisesti Libertines yhdisteli The Clashin punk- ja reggae-vaikutteita The Kinksin ja The Beatlesin poppiin ja The Strokesin 2000-luvun viileyteen. Yhtye julkaisi ensilevynsä Up The Bracket vuonna 2002 ja toisen ja näillä näkymin viimeisen levynsä The Libertines kaksi vuotta myöhemmin.

Yhtyeen lauluissa yhdistyi herkkyys ja särmikkyys kiinnostavalla tavalla ja molemmat albumit olivat jotenkin samaan aikaan horjuvia ja tiiviitä. Mutta seikat, joiden perusteella Libertines tulee jäämään historiaan tämän vuosituhannen alun kiinnostavimpana pop-yhtyeenä ovat pitkälti ulkomusiikillisia. Upeiden biisien lisäksi Libertines teki sen, minkä kaikki todella merkittävät bändit onnistuvat tekemään: se loi kokonaan oman maailmansa, oman tyylinsä ja kielensä.

Libertinesillä oli romanttinen unelma Arcadiasta, jonkinlaisesta myyttisestä Britanniasta, jonne bändi joukkoineen seilaa Albion-laivalla kapteeninaan Pigman ja airoissa "twelve rude boys". Yhtye siteerasi mm. Oscar Wildea ja vanhoja englantilaisia runoilijoita ja muutenkin ihannoi menneen maailman viattomuutta ja tyylikkyyttä. Tämän vastapainona bändin jäsenten oma käytös, etenkin toisen keulahahmon Pete Dohertyn toilailut olivat aivan uskomatonta saippuaoopperaa. Doherty mm. murtautui bändikaverinsa Carl Barâtin asuntoon ja joutui tästä hyvästä vankilaan. Barât kuitenkin antoi anteeksi ja oli ystäväänsä vastassa vankilan porteilla. "Vankilasta paluu -kiertue" oli menestys.

Näytti siltä, että Albion-alus kohtaa vastoinkäymisiä, mutta selviää myrskyistä. Sitten Dohertyn crack-kokaiinin ja heroiinin käyttö meni liian pitkälle. Yhtyeen toinen albumi kartoittaa Dohertyn ja Barâtin ystävyyden ja bändin hajoamista sydäntäsärkevällä tavalla. Levyltä singleinä julkaistut avainbiisit olivat nimiltään Can't Stand Me Now ja What Became Of The Likely Lads ("Please don't get me wrong / See, I forgive you in a song we'll call 'The Likely Lads' / But if it's left to you / I know exactly what you'd do with all the dreams we had..."). Yhtye hajosi hitaasti ja tuskallisesti, vaikka Doherty ja Barât kaikesta päätellen arvostavat yhä toisiaan ihmisinä ja muusikkoina. Silti yhdessä työskentely on heille toistaiseksi mahdontonta ja kumpikin jatkaa oman uuden yhtyeensä kanssa. Libertinesistä tuli taas yksi yhtye siihen englantilaisten bändien listaan, joka pilaa kaiken juuri kun suuri menestys olisi käden ulottuvilla (The Smiths, The Stone Roses, The La's...).

The Libertines paloi kirkkaana ja nopeasti. Se kiteytti 2000-luvun alun tunnelmat kahdella levyllään ja jätti suuren joukon faneja odottamaan (turhaan?) lisää. Saaga jatkuu nyt kahdessa osassa: Babyshambles (Doherty) ja Dirty Pretty Things (Barât), mutta samaa taikaa nämä uudet yhtyeet eivät pysty tavoittamaan.

Time For Heroes (albumilta Up The Bracket, 2002) [lähdeblogi]
Up The Bracket (albumilta Up The Bracket, 2002) [lähdeblogi]
Can't Stand Me Now (albumilta The Libertines, 2004) [lähdeblogi]

Tweet