Bändit #2: Suede

Listalla ollaan jo sijalla 2 ja tällä kertaa aiheena on Suede.

Suede perustettiin Lontoon laitamilla 1980/90-luvun taitteessa ja muutamien miehistönvaihdosten jälkeen sen kokoonpanoksi vakiintui Brett Anderson (laulu), Bernard Butler (kitara), Matt Osman (basso) ja Simon Gilbert (rummut). Sueden musiikillisia esikuvia olivat älykköpopparit kuten The Smiths ja 1970-luvun glam-rokkarit kuten Bowie ja Bolan.

Yhtye saavutti suurta hypea mm. NME:ssä jo ennen ensimmäisen singlensä julkaisua ja oli synnyttämässä "Brittipoppina" tunnettua ilmiötä. Ensialbumi Suede ilmestyi vuonna 1993 ja se oli sekä arvostelu-, myynti- että palkintomenestys. Suede oli pitkästä aikaa ensimmäinen indiebändi Britanniassa, joka murtautui marginaalista valtakunnan ykkösmedioihin ja suuren yleisön tietoisuuteen. Debyyttialbumi sisälsi loistavia glam-ralleja kuten Animal Nitrate, The Drowners ja Metal Mickey sekä paatosta täynnä olevia balladeja kuten Sleeping Pills ja Breakdown. Suede ei peitellyt suuria tunteitaan eikä pelännyt naurettavalta kuulostamista tai näyttämistä. Brett Andersonin sanoitukset saattavat satunnaisesta kuulijasta tuntua hyvinkin hölmöiltä, mutta bändin musiikista pitävät ymmärtävät sanoitustenkin tyylin. Oma suosikkini ensilevyltä on Breakdownin outron uhkaavalta ja oudolta kuulostava kysymys: "Does your love only come in a Volvo?"!

Seuraava levy Dog Man Star ilmestyi jo seuraavana vuonna ja on omasta mielestäni yksi maailman parhaista albumeista ikinä. Samaa mieltä ovat myös monet muut Suede-fanit, mutta yksi joka on hyvin eri mieltä on Bernard Butler. Hän ei ollut tyytyväinen levyn tuottaneeseen ja miksanneeseen Ed Bulleriin, vaan muutti ensin kesken albumin nauhoitusta toiseen studioon, josta lähetteli omia osuuksiaan ja ohjelappusia muulle bändille toiseen studioon. Lopulta Butler erosi bändistä kokonaan juuri ennen levyn promokiertuetta.

Suede näytti olevan suuressa pulassa ilman Butleria, jota pidettiin paitsi sukupolvensa parhaana kitaristina, myös nerona Sueden kappaleiden taustalla. Mutta Brett Andersonin johdolla bändi päätti jatkaa ja löysi Butlerin tilalle tuolloin 17-vuotiaan (!) Richard Oakesin. Oakes astui remmiin lyhyellä varoitusajalla ja soitti kiertueen läpi ongelmitta. Dog Man Starilta julkaistiin kolme singleä, joista etenkin The Wild Ones ja New Generation ovat 1990-luvun merkkipaaluja ja mestariteoksia.

Seuraavalla albumillaan Suede yllätti taas. Oakes jakoi nyt myös biisinkirjoitusvastuuta Andersonin kanssa ja lisäksi ryhmään oli liittynyt taas uusi jäsen, kosketinsoittaja Neil Codling. Coming Up (1996) on kuin minkä tahansa bändin Greatest Hits -kokoelma olisi: täynnä upeita kolmen minuutin poplauluja, tarttuvia kitarariffejä ja "la la la"-lallatusta! Albumin kymmenestä kappaleesta 5 julkaistiin singleinä, ja niistä ovat monille tuttuja esim. Trash ja Beautiful Ones. Coming Upin myötä Suede lunasti takaisin paikkansa Brittipopin eturivissä ja näytti pitkää nenää Bernard Butlerille.

Jatko-osa ilmestyi vasta kolmen vuoden kuluttua vuonna 1999 (välissä julkaistiin upea B-puolikokoelma Sci-Fi Lullabies). Head Music -albumilla Suede kokeili elektronisen musiikin tehokeinoja, rumpuluuppeja, syntetisaattoreita ja muuta. Kriitikot suhtautuivat levyyn melko viileästi ja ilmeisesti sen levyttämisen aikana myös bändin sisäiset välit kiristyivät. Silti levy on mahtava kokonaisuus ja rohkea uudistuminen suositulta yhtyeeltä. Hittisinglejä olivat mm. She's In Fashion ja Everything Will Flow. Tietyt maneerit alkavat kuitenkin jossain määrin rasittaa kuulijaa: esim. tietyt kielikuvat ja sanat toistuvat ehkä hieman liian usein ja lähes jokaisen biisin kertosäe alkaa venytetyllä oh-oh:illa.

Suede huomasi tämän itsekin ja yritti viimeiseksi jääneellä albumillaan A New Morning (2002) samaan aikaan sekä uudistua että palata kohti juuriaan. Tasaisesta kappalemateriaalistaan huolimatta A New Morningia vaivaa tietynlainen sieluttoomuus ja innostuksen puute. Seuraavana vuonna Suede sitten pistikin pillit pussiin retrospektiivisten keikkojen ja kokoelmalevyn myötä. Anderson palasi yhteen Butlerin kanssa viime vuonna nimellä The Tears ja on nyt valmistelemassa myös ensimmäistä soololevyään. Muista bändin jäsenistä ei ole paljoa kuulunut; Gilbert ilmeisesti asuu nykyään Thaimaassa ja soittaa paikallisessä bändissä. Suede ei virallisesti hajonnut, vaan ilmoitti ainoastaan, ettei "toistaiseksi julkaise uusia albumeita". Eli comeback on mahdollinen, mutta luultavasti melko tarpeeton. Sueden luonnollinen elinkaari kulki alusta loppuun tyylikkäästi ja laadukkaasti.

Kuten kaikki loistavat bändit, myös Suede kirjoitti loiston aikoinaan mahtavia kappaleita sitä tahtia, että osa julkaistiin singlejen B-puolilla. Albumi- ja singleraitojen lisäksi alla on pari esimerkkiä myös näistä.

My Insatiable One (The Drowners -singlen B-puoli, 1992) [lähdeblogi]
Sleeping Pills (albumilta Suede, 1993) [lähdeblogi]
The Wild Ones (albumilta Dog Man Star, 1994) [lähdeblogi]
This Time (Saturday Night -singlen B-puoli, 1996) [lähdeblogi]

Tweet