Idols

Ajankohtaisten asioiden käsittely on jäänyt tässä blogissa jostain syystä vähille viime aikoina. Yritän nyt tehdä korjausliikeen - ja mikäs sen ajankohtaisempaa kuin juuri päättynyt Idols?

Tämän vuoden Idols oli kolmesta tähänastisesta kilpailusta mielestäni viihdyttävin. Kilpailijat olivat nuorempia ja esittivät keskimäärin mielenkiintoisempia kappaleita kuin aikaisemmin. Joukossa oli monia ihan hauskoja persoonia, esimerkiksi voittaja Ari Koivunen. Laulutaidoiltaan Suomen Idolsin kilpailijat tuskin kuitenkaan pääsisivät American Idolissa edes koelaulukierroksesta läpi. Subtv näytti alkutalvesta Amerikan-versiota juuri ennen suomalaista, mikä oli aika tehokas kontrasti - valitettavasti.

"Hevi-Ari" oli ehdottomasti kilpailun paras laulaja tällä kertaa (tosin Idolsia on kyllä vähän turhaan korostettu laulukilpailuna - onhan siinä kyse paljon muustakin), mutta hänen voittonsa osoittaa myös Suomen kansan edelleen jatkuvan kyltymättömän metallinälän. Lordi teki raskaasta rokista viime vuonna esikouluikäistenkin suosikkigenren ja Idols-voittajana Ari jatkaa varmasti samaa trendiä. Toisaalta uskon, että hän pystyy pitämään uskottavuutensa myös aitojen heavy-diggareiden parissa, joten hänen urastaan voi tulla kohtalaisen menestyksekäskin.

Oma suosikkini oli finaalin hävinnyt Anna Abreu, tosin ehkä enemmän ulkonäöllisistä kuin laulutaidollisista seikoista johtuen. Onhan Anna kyllä hyvä laulamaankin, siitä ei ole epäilystäkään. Oli harmittavaa, että viimeisessä finaalissa tuomaristo oli valinnut Annan laulettavaksi maailman kuluneimman lätkärock-junttauksen I Love Rock'N'Roll. Se ei ollut lainkaan Annan tyyliä ja hänen esityksestään välittyi se, ettei hän välittänyt siitä pätkääkään. Kaiken kaikkiaan Annan kohtalo olla voittamatta Idolsia oli kuitenkin sinetöity siinä vastakkainasettelussa, jossa kohtasivat hänen suosimansa r'n'b ja Arin heavy. Suomi tykkää hevistä ja sillä selvä.

Kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Kristiina häiritsee minua jotenkin. Hänen kommenteistaan kisan aikana on rivien välistä käynyt selväksi, että hänen perheensä on jollain tapaa todella omituinen. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että hän on jostain maalta kotoisin. ;-)

Idols-kilpailun aikana minä ja lukuisat muutkin ovat kyllä jaksaneet spekuloida tuloksilla ja arvostella kilpailijoita, mutta voisin väittää että loppupeleissä en tunne ketään, joka ikinä ostaisi yhdenkään Idols-kilpailijan albumia. Kisan aikana kilpailijat ovat mielenkiintoisia pop-musiikin amatöörikoehenkilöitä, mutta ohjelman päätyttyä heistä tulee tavallisia tusinapoptähtiä, jotka kiinnostavat enää edellämainittuja lastentarhaikäisiä sekä Radio Novan kuuntelijoita.

(Edit 8.4.: Luin eilisen Helsingin Sanomat vasta tänään ja siinä Jussi Alroth oli kirjoittanut Idolsista oikeastaan juuri samalla tavalla: r'n'b:n ja heavyn vastakkainasettelut, jne.)

Muuta: The Cardigansin videossa on tällainen pääsiäispupu:


The Cardigans - For What It's Worth

Tweet