Kävimme tänään opiskelijaporukalla Kansallisteatterissa katsomassa Arthur Millerin tarinaan perustuvan näytelmän Kauppamatkustajan kuolema. En käy teatterissa kovinkaan usein, ehkä n. 0,5 kertaa vuodessa. Useamminkin voisi käydä, se ei monestikaan ole esimerkiksi elokuvaa paljon kalliimpaa ja parhaimmillaan näytelmät ovat mahtavia.
Mutta tällä kertaa... Kauppamatkustajan kuolema oli äärimmäisen tylsä. Katselin vain kelloani koko ajan ja odotin, milloin näytelmä loppuisi. Siitä tuli itselle jokseenkin tyhmä olo - miksi ylipäätään olen täällä, jos en pidä näkemästäni laisinkaan? Miksi en vain lähde kesken pois? Sen takia, että olen maksanut tästä €14?
Näytelmä oli tarinaltaan kyllä hyvin vahva ja voimakkaita tunteita herättävä, mutta toteus oli aika puuduttava. Näyttelijät esittivät repliikeistään varmaankin 75% huutamalla ja koko homma oli kuin olisi ollut todistamassa jotakin järjetöntä perheriitaa. Itse luulin päässeeni järjettömistä perheriidoista jo vuosia sitten, joten Kauppamatkustajan kuolema oli tuskallista seurattavaa.
Tämä kerta nosti taas kynnystä mennä teatteriin uudestaan. Ei varmaankaan tule tapahtumaan ihan lähiaikoina. Esityksen jälkeen oli vain tylsistynyt ja vihainen olo. Ehkä niin pitikin, ehkä se oli juuri sellainen olo mikä näytelmästä pitikin jäädä, mutta itse haluaisin kyllä viihteeltä jotain muuta. Ja kyllä, näytelmätkin ovat pohjimmiltaan viihdettä vaikka teatteri ehkä korkeampien taiteiden joukkoon lasketaankin. Tuskinpa antiikin kreikkalaisetkaan seurasivat näytelmiä taiteen vuoksi - heillä vain oli tylsää ja he halusivat ohjelmaa. Näin ainakin uskon.
Muutenkin on aikamoinen kevätmasennus päällä. Tämä vuosi on tähän mennessä ollut oikeastaan aika huono. Se alkoi hyvin New Yorkin -matkalla, mutta sen jälkeen hyvät viikot ovat olleet vähissä. Enkä oikein osaa sanoa, mikä tähän auttaisi. Haluaisin vain istua jonkun kanssa kaksistaan ihan hiljaa. Ei vain ole ketään kenen kanssa olla hiljaa. Yksin hiljaa oleminen ei ole sama asia.
Ja olipas pateettisesti kirjoitettu. No... en jaksa välittää. Olkoot.
P.S. Miksi MTV:n Alternative Nationissa tulee viikko toisensa jälkeen samat videot? Ehkä 1/4 pysyy joka viikko samana. Osa on pyörinyt jo syksystä lähtien!
Päivän MP3: The Good, The Bad And The Queen - Kingdom Of Doom [lähde]
Tekstit
1 kommentti:
pateettisuus voi olla ah niin kaunista, ainakin kun on suomalainen. kaipauskin on ihan oikeesti paljon rakkautta kauniimpi sana.
yhdessä hiljaa oleminen, ei vois taas paremmin sanoa sitä mitä itse kukin kaipaa.
varsinkin puheliaana ihmisenä, sitä täyttää kaikki hetket jollain turhalla, mutta sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi olla hiljaa, on harvassa, kyllä niitä on, tunnenkin muutamia, muttei sellaisia ja varsinkaan sellaista ole helppo löytää.
Lähetä kommentti