[1] En kovin usein innostu suomalaisesta musiikista, mutta aina silloin tällöin löytyy jotain hyvääkin. Helsinkiläisen Montevideon kappale Against The Grain soi kesällä television siiderimainoksessa ja vaikutti torvineen kaikkineen oikein mainiolta. Viime torstaina löysin Against The Grain -EP:n Stupidosta kahdella ja puolella eurolla, ja se oli kohtalaisen hyvä ostos vaikka muut EP:n kappaleista eivät olekaan tarttuvuudeltaan läheskään Against The Grainin tasoa. Montevideo ei siis nouse suomalaisista bändeistä tavoittelemaan esim. The Crashin tasoa, mutta minulle kyllä kelpaa yhden hitin ihmekin. Kuuntele Against The Grain tästä.
[2] Babyshamblesin toisen albumin Shotter's Nation julkaisu lähestyy päivä päivältä ja vaikka ensisingle Delivery ei mikään maailmojamullistava ollutkaan, itse albumi tulee varmasti olemaan parempi kuin vuoden 2005 sekava Down In Albion. Tämä varmistuu jo sillä, että Shotter's Nationin päätöskappaleena on hieno The Lost Art Of Murder, joka on jälleen kerran moderni klassikko Pete Dohertyn sävellyskynästä ja lisäksi vielä hyvin sovitettu ja soitettukin! Lataa The Lost Art Of Murder tästä [lähdeblogi].
[3] Sain tänään soiton sen tavaratalon rekrytointiosastolta, jossa olin viime keväänä ale-kampanjan aikaan töissä. Vastasin tulevani töihin erittäin mielelläni nyt syksylläkin, mutta puhelun jälkeen koko homma alkoi taas ahdistaa. Syynä ei ole se, etteikö itse työ olisi mukavaa (ja sitä paitsi tarvitsen kaiken mahdollisen rahan, jota vain on tarjolla), mutta tuntuu vain vaikealta tehdä minkäänlaisia lupauksia ja suunnitelmia niinkään pitkällä tähtäimellä kuin muutama viikko eteenpäin. "Mitä teet lokakuun se-ja-se päivä?" En tiedä. Tuskinpa yhtään mitään, mutta nyt ainakin tiedän että herään niinä päivinä aikaisin aamulla, laitan hölmöt työvaatteet päälle, kiirehdin bussiin ja kaupittelen kahdeksan tunnin ajan aleroinaa maanisille ihmisille. No jaa, ei se niin kauheaa ole, mutta ei kyllä kannattaisi miettiä asiaa yhtään etukäteen. Minulla on hieman kehno asenne mihin tahansa työhön, ja se näyttää enimmäkseen johtuvan siitä, että töihin täytyy sitoutua.
Tekstit
11 kommenttia:
Näin Montevideon kesällä livenä ja tykkäsin kovasti. (linkin takana muutama kuva keikalta) En ollut aikaisemmin kuullutkaan moisesta. Laulaja mainitsikin tuosta siiderimainosbiisistä, mutta sekin kuulosti vain etäisesti tutulta.
Hassu yhteensattuma oli sitten vähän myöhemmin kesällä, kun näin Flaming Sideburnsin livenä, ja heilläkin oli joku biisi, joka oli soinut mainoksessa (olisko ollut jossain automainoksessa?). Suomalaiset rockbändit taitaa olla mainostoimistojen suosikkeja... vai voiko tällaista johtopäätöstä tejdä näin pienen otannan perusteella? ;)
Joo, siis Sideburnsin joku biisi oli ihan amerikkalaisessa Toyota-mainoksessa. Sellaisesta saa luultavasti jo jonkun verran rahnaakin, luulisin.
Sen vielä haluaisin tietää, että mikä biisi on siinä SonyEricssonin kännykkämainoksessa, jota tuli keväällä paljon. Se meni jotenkin "You made me so happy", tms.
"Against the grain":in alku (kitaraosuus) kuulostaa melkein kuin käynnistymässä oli Hello.
Rehellinen vaikutteiden ottaminen on kuitenkin aina parempaa kuin
http://www.youtube.com/watch?v=akGRWdkAxhI
t: lokaali
Noilla soinnuilla on tehty siis ainakin neljä ihan mukiinmenevää biisiä (näiden lisäksi siis Travisin Writing To Reach You ja Oasiksen oma D'You Know What I Mean). :-)
Tylsää myötäilyä rakentavamman palautteen puutteessa sanottakoon silti tosta asenteesta työhön ja sitoutumiseen, että voin niin allekirjoittaa.
Nnjoo... Meitä ei oo luotu tavallisiin töihin. Vaan luultavasti työttömiks. ;-)
Se työttömyyshän tullee mulle humanistina tutuksi muutenkin; mä en siis menetä mitään uutta olennaista nimenomaan tän (asenne)häiriön myötä. Humanismi siis on se toinen häiriö.
Etenkin jos pääsee käymään niin että vajoan amk-humanistiksi, tuhoontuomittuus on väistämätön. Ja halveksunta toki entistäkin syvempää ;)
Mun suurin toivo tulevaisuutta varten on Lotto. Eilen oli 2 oikein. Toivo elää yhä.
Hei ootko muuten ikinä kirjoittanut mitään mihinkään? Sulla on selkeästi hauska tyyli kirjoittaa.
Kiitos – ja kiitos samoin, itse asiassa. En mä kovin julkisesti mitään kirjoittele; en ole puoliksikaan niin älykäs ja yleissivistynyt kuin välillä tykkään kuvitella, mikä ilmenee lähinnä siten etten keksi suuria massoja kiinnostavista aiheista useinkaan mitään sanottavaa. Kokeilin sitä viimeksi Jyväskylän yliopiston journalistiikan pääsykokeessa viime keväänä, muttei ne ihan vakuuttuneet.
En silti ole vielä täysin luovuttanut alan suhteen, mutta Jkl:n kyllä (kuka sinne nyt haluaisikaan?!).
Onhan mullakin ajoittain asiaa, mutta tarpeeksi laadukasta niin harvoin ettei maksa vaivaa väsätä julkista blogia sen takia; aina on niin paljon luovalla ajattelukyvyllä ja itseilmaisulla varustettuja muita bloggaajia, jotka sanoo sen mitä mäkin sanoisin. :) Muuten kai yrittäisinkin, mutta itseluottamus kutistuu heti kasaan vertaillessa. (Ehkä ne oli oikeassa siellä Jkl:ssä)
Nykyisenlaisia kirjoituksiani pitäisi ruveta ennakkosensuroimaan jos kohdeyleisö on suurelta osin tuntematonta.
Dissasin itseäni nyt liikaa, oikeasti tykkään ilmaista itseäni kirjoittamalla mutta ei musta ole julkisen blogin pitämiseen. Tai ehkä jos trimmaan yleistietoani ja luen parit Hesarit ja Suomen Kuvalehdet. Ja eliminoin itsekritiikin.
Joo, kuten kuvasta näkyy: tykkään kirjoittaa mutta senkin kanssa on mulla vähän hankalaa.
Hmm, en oikeestaan tiedä onko "yleissivistyksen" merkki se, että osaa keskustella siitä mistä "suuret massa". Tai onhan se ehkä... Mutta se on vähän 2-piippuinen juttu. Toisaalta sellaiset yleisaiheet on aika tylsiä ja "ei-ketään" kiinnostavat spesiaaliaiheet on ihan parhaita. ;-)
Mun sisko opiskeli journalistiikkaa Jyskylässä, mutta se tuli sieltä kahden vuoden jälkeen takaisin Helsinkiin. Sellainen on "Suomen Ateena".
Mutta älä kuitenkaan masennu! Se on vaan toi pääsykoejärjestelmä mikä on aika raffi - kun saa yrittää vaan kerran vuodessa. Se tauko siinä välissä tuntuu niin pitkältä. Yritä vaikka Helsinkiin Viestintään? Ei se oo niin paha, ja suurin osa muista pyrkijöistä on juuri lukiosta päässeitä tyttöjä. Täytyy vaan kehittää jostain itseluottamusta!
Blogeista sen verran, että oikeestaan ennakkosensuuria tarvitsee sitä enemmän, mitä tutumpi yleisö on. Esim. tää oli paljon kiinnostavampi silloin kun luulin ettei tätä lue kukaan, kenet tunnen oikeastikin.
Nojoo, se itselleni asettamani ehto vain yleisesti kiinnostavien asioiden kirjoittamisesta on vain joku heikko tekosyy, kun oikeasti en vaan uskalla. Kiinnostaahan muakin melkein mikä tahansa blogi, missä on yhdyssanojenosaamisprosentti edes 75.
Mun hatara käsitys on ollut, että Hgin viestintään on miltei yhtä vaikea päästä kuin Treen tiedotusoppiin, mutta toisaalta onhan Jaana Pelkonenkin sinne päässyt. Olis nyt edes Viivi Avellan niin voisin todella vakuuttua tason alhaisuudesta.
Just ton ennakkosensuurin tai muun, alitajuisenkin aiheiden säätelyn takia mäkin nyt pohdin, josko olisi kaikkien kannalta ollut ihan hitusen kivempaa jos olisin osaltani ollut hiljaa siitä että ylipäänsä löysin sun blogin :) Mutta ei itsehillintä riittänyt.
Lähetä kommentti