Ruu

Olin eilen jälleen kerran ala-asteella sijaisena, ja kaiken joulupyörityksen ja muun kaaoksen keskellä kuulin erään ajatuksen, jota jäin vähäksi aikaa miettimään.

Välitunnilla kaksi tokaluokkalaista poikaa hyppelehti ohitseni ja kiljui innoissaan: "Me leikitään Nalle Puhia!" Kysyin, miten sitä oikein leikitään, ja toinen pojista vastasi: "En mä oikein tiedä... mutta mä ainakin oon Ruu!"

Oli harvinaista kuulla jonkun olevan noin varma siitä, mitä on. "Mä ainakin oon Ruu." Voisinpa itse vastaavasti sanoa, että "Mä ainakin oon"... jotain. Mutta en voi. En ensinnäkään tiedä, mitä leikkiä itse oikein olen leikkimässä ('elämää', kai?) enkä varsinkaan sitä, kuka minun pitäisi siinä olla. Tai kuka edes haluaisin olla.

Jos otetaan vaikkapa hyvin pinnallinen esimerkki: vielä elokuussa ajattelin, että olen kohtalaisen rento tyyppi, minulla on hienoja takkeja ja tykkään juhlissa juoda olutta. Mutta tänä syksynä huomasin, että olen pikemminkin melko takakireä ja hermostunut tyyppi, takit alkavat olla vähän kauhtuneita ja pidän viinistä enemmän kuin oluesta.

Hmm... en tiedä, mitä yritin tarkoittaa tuolla esimerkillä. Joku pointti siinä oli. Siihen liittyen: on aina hauska kuulla, mitä toiset ihmiset ajattelevat sinun olevan. Ehkä heillä on siitä varmempi kuva kuin itselläsi? Viime viikonloppuna sain kuulla, että pitäisin luultavasti Frankfurtista. Ihmettelin vähän, sillä Frankfurt ei tunnetusti ole Euroopan kiinnostavimpia paikkoja, mutta minulle selitettiin, että Frankfurtissa on paljon pilvenpiirtäjiä ja sandwich-puoteja, millä perusteella luultavasti pitäisin siitä. En lähde kiistämään; hyvin mahdollista.

Ehh... no tuossakaan ei ollut kovin paljon järkeä. Ehkä koko pointti oli se, että haluaisin olla Ruu. Tai ainakin haluaisin tietää haluavani olla Ruu?

MP3: The Beatles - Strawberry Fields Forever [lähde]

"It's getting hard to be someone but it all works out"

Tweet