"Hei hei hei, onks Lysti vielä auki?"- "Sori, en tiedä, en huomannut katsoa. Mutta tossahan se on ihan kulman takana, että jos vaan kävelet kolme metriä eteenpäin niin sittenpähän näät."
"Heee-eei... ei sun tarvii sanoa sitä noin! Nyt on Itsenäisyyspäivä! Kyllä suomalainen nainen osaa Itsenäisyyspäivänä tajuta, että pitää mennä kulman taakse katsomaan!"
- "Okei... no... sori? Miten mun ois sitten pitänyt sanoa? Hyvää Itsenäisyyspäivää, MOIKKA!"
Kuulepas nyt, "suomalainen nainen". Kello on puoli yksi yöllä. Jäätävä vesi sataa vaakasuoraan päin naamaa ja menee läpi ohuista puvun housuista. Olen pienessä laskuhumalassa (en edes mistään korkeilta tasoilta, joten se on sitäkin ankeampaa), tulossa turhauttavan pitkistä tylsistä juhlista, ja ainoa tavoitteeni on päästä mahdollisimman vauhdikkaasti sisälle lämpimään juomaan teetä ja Finrexiniä.
Joten olen pahoillani, jos satuin näissä olosuhteissa vastaamaan kysymykseesi jotenkin näsäviisaasti. Toivottavasti Lysti oli vielä auki. Toivottavasti sinulla oli siellä lystiä. Toivon niin ihan oikeasti.
MP3:
Albert Hammond, Jr. - Hard To Live In The City [lähde] (Kuuntelin tätä, kun jouduin pysäytetyksi. :-D)
Suede - By The Sea Viikon levynä on tällä viikolla ollut Sueden Coming Up. Huomasin, että olen kuunnellut sitä aikoinaan niin paljon, että osaan ulkoa kaikki rumpufillitkin. Ei niin, että se haittaisi lainkaan. Mahtavaa, että jokin asia voi olla niin tuttua, mutta silti yhä hyvää. Se on harvinaista. Ja By The Sea on aivan uskomaton! Etenkin kohta 2:15 on huippu.
Tekstit
5 kommenttia:
eräs vaihtari sanoi (tosin tämä teorian hän oli kuullut suomalaiselta pojalta) että suomalaiset naiset ovat vähän pelottavia, koska eivät suutu vaan pitävät asiat sisällään ja sitten jossain vaiheessa räjähtävät.
tämä nainen siis vain purki suoraan eikä näin olut pelottava ;D
ihana kun tulee sivulle ja otsikkona on suomalainen nainen ja sitten tuo kuva. heh.
Hmm, joo kai se riippuu henkilöstä, en tiedä voiko esim. tota patoamis/purkautumisjuttua yleistää ihan noin. Toivottavasti ei voi... Paitsi tavallaan oman kokemuksen mukaan voi... hmm...
Ei se itse asiassa ollut tosiaan pelottava eikä yhtään vihainen vaan. Se oli vähän silleen säälivä, että miksi en voinut vaan vastata sille pelkästään että "En tiedä". Se jopa taputti mun takin hihaa. Se oli tosi sympaattinen nainen.
(Toivottavasti se ei muuten ollut kukaan naapuri... Mulla on tosi huono kasvomuisti.)
Lähinnä hauskaa oli siis se, että se yhdisti Itsenäisyyspäivän, oman kansallisuutensa ja sukupuolensa ja sitten ravintolan etsimisen kaiken yhteen tosi "järkevästi" :-D
Kuva löytyi Googlesta hakusanalla "tuulipuku". Sanalla "keski-ikäinen" löytyi oikeestaan vielä parempi, mutta se oli ihan joku tunnistettavissa oleva henkilö, joku eduskuntavaaliehdokas viime keväältä.
P.S. Pliis päivitä joskus!
Hyvä kuvaus kyseisistä juhlista. Olin itsekin eilen katsomassa My bluberry Nights - elokuvaa. Samassa näytöksessä oli todella paljon tuttuja. En osaa kirjoittaa nyt mitään järin tiivistä elokuvasta, mutta mielestäni sen perusviesti ontui. Elokuvan hidastempoisuus ei haitannut (valkokangas pelastaa niin paljon), mutta salista poistui katsojia kesken elokuvaa, mikä oli kyllä mielestäni liioittelua. Esteettinen puoli oli tietysti kunnossa, mutta eihän niissä henkilöhahmoissa ollut mitään. Elokuvasta jäi kuulemma sellainen olo, että siinä suudeltiin jatkuvasti. Hieno saavutus, sillä eihän siinä suudeltu kuin kerran. Tunnelma.
Jotkut parhaista elokuvista on toooosi hitaita, esim. Lost In Translation (oot varmasti samaa mieltä? ;-)). Mutta nimenomaan tän tyylisissä elokuvissa, joissa ei paljon "tapahdu", pitäis ne hahmot sitten olla sitäkin vahvempia.
Se oli hienoa, että kakut ja piirakat oli tärkeitä motiiveja tarinassa. :-P
Oliko sullakin muka tylsää siellä juhlissa? No... hmm, FB:ssa olevissa kuvissa oot kieltämättä ehkä vähän tylsistyneen näköinen. Vaikka eihän kuvat tietysti kerro koko totuutta...
+ Hei sama toive: P.S. Pliis päivitä joskus, Antti! ...
Lähetä kommentti