Craig David, Englannin Anttila ja kaksintaistelu "mustuneesta natsikädestä"

Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, onko unista kirjoittaminen tylsää vai siistiä. Mutta ainakin niistä saa kohtalaisen hyviä otsikoita postauksiin. Tällaista tapahtui tänään aamuyöllä:

Olin keväisenä päivänä jossain englantilaisessa kaupungissa ja minun oli jostain syystä pakko löytää "Craig Davidin uusi single" (?!) ennen kauppojen sulkemisaikaa. Juoksin ylös mäkistä katua ja näin, miten levykauppiaat olivat juuri vetämässä rautaristikoita oviensa eteen. Mutta onneksi Anttila oli auki! Hyvä homma, että suomalaiset tavarataloketjut ovat laajentaneet toimintaansa muuallekin Eurooppaan!

Pujahdin siis sisälle Anttilaan ja löysin sen levy-osaston singlehyllystä kyllä paljon mielenkiintoista tavaraa, mutta en juuri haluamaani Craig Davidin uutta singleä. Lähdin siis lievästi pettyneenä pois - henkilökunnan uloskäynnin kautta. Sokkeloisessa rappukäytävässä ulko-ovea etsiessäni huomasin, että minulla oli käsissä sormikkaat (vaikka oli lämmin päivä ja olin sisätiloissa). Sormikkaisiini oli lisäksi tarttunut roikkumaan sellainen kaksipuolinen keittiöpesusieni, jossa toinen puoli on sellaista karheaa metallimaista ainetta.

Juuri kun olin astumassa ulos taka-ovesta, vastaani tuli mies, jonka tunnistin Anttilan pääjohtajaksi. Tämä oli kannaltani hyvin noloa, sillä pääjohtaja luultavasti luuli minua lintsaavaksi, ennen sulkemisaikaa poistuvaksi työntekijäksi, joka vielä kaiken lisäksi yrittää kömpelösti varastaa pesusientä. Päätin siis, että olisi ehkä parempi jäädä Anttilaan töihin. Käännyin kannoillani ja marssin tekemään töitä huonekaluosastolle.

Huonekaluosastolla työskentelin lähinnä niin, että istuin mukavalla sängyllä naisasiakkaan kanssa, joka pyysi minua etsimään marihuanasätkän valmistusaineet käsilaukustaan ja toimimaan näkösuojana sillä aikaa, kun hän käärisi sellaisen. Tunnollisena asiakaspalvelijana tottelin pyyntöä, vaikka se hieman hämmästyttikin minua. Tällaista työntekoa ei kuitenkaan ilmeisesti katsottu hyvällä ja pian kollegani (jota en tietenkään ollut ennen nähnytkään) tuli valittamaan suureen ääneen, että pakoilen vastuutani. Hän esitti käytöksestäni imitaation, jossa hän liioitellen sanoi: "Anteeksi, mutta en voi nyt tulla auttamaan: minun täytyy mennä vastaamaan puhelimeen toisaalla" ja teki huvittavan näköisen sukelluksen tyynyliinahyllyjen taakse.

Mielestäni tämä oli kieltämättä melko hauska imitaatio ja ehdottomasti osuva kuvaus olemattomasta työpanoksestani tämän englantilaisen Anttilan huonekaluosaston toimintaan, mutta suutuin silti saamastani kritiikistä. Sanoin kollegalleni: "Sun kannattaa tänä kesänä varoa, ettei sun kaula ala pakoilla sua!" ja yritin tehdä kaulallani samanlaisen sukellusliikeimitaation kuin hän oli tehnyt minusta.

Tiesin jo naurettavaa uhkausta esittäessäni, että se on toooodella huono juttu ja kaulaimitaatio taisi mennä kaikilta paikallaolijoilta jokseenkin ohi. Kriittinen kollegani kuitenkin tulkitsi sen ilmeisesti kaksintaisteluhaasteeksi ja silmänräpäyksessä löysimmekin itsemme jonkinlaisesta siirtolapuutarhasta, jossa taistelisimme pienten peltotilkkujen edessä heinähangoin. Tunnelma oli hyvin uhkaava, taivas oli tumma ja pian alkaisi luultavasti ukkostaa. Jahtasimme toisiamme ympäri pientä puutarhalänttiä, kunnes vastustajani kompastui ja kaatui. Hänen taskustaan lensi pieni muovipussi ja astuin vahingossa sen päälle. Tunsin jalkani alla, miten pussissa oli jotain kiinteää ja miten se muuttui välittömästi pehmeäksi jauheeksi kun olin astunut sen päälle.

Maassa makaava kaksintaistelukumppanini huusi minulle: "NOOO!!! It's my blackened nazi hands... brings bad luck..." Tässä vaiheessa huomasinkin katsovani kamppailuamme televisiosta ja päivitteleväni sitä, että hänen repliikkinsä oli tekstitetty väärin: "Ei! Ne olivat mustat käteni... tuovat pahoja asioita" Harmittavasta epäkohdasta huolimatta olin silti tyytyväinen, että olin tuhonnut hänen pahaa onnea tuovat mustuneet natsikätensä. Ehkä päiväni olikin ollut vaivan arvoinen, vaikken ollutkaan saanut sitä Craig Davidin singleä hankituksi.

Sen pituinen se (aika pitkä). Lähinnä ihmettelen sitä, miksi haluaisin edes unissani kuunnella Craig Davidia..? Varsinkaan kun kyseessä ei ollut Walking Away, joka on Craig Davidin tylsistyttävässä tuotannossa ainoa siedettävä kappale. Lataa Walking Away tästä.

[Edit, muuta: Loistava Fitz ratkaisee alkaa tänään uusintana Ykköseltä klo 22.15! Yksi parhaista sarjoista ikinä. Robbie "Hagrid" Coltrane ja Ricky "Jim Royle" Tomlinson ja käsikirjoittajana Jimmy McGovern, joka mainitaan jopa Manic Street Preachersin kappaleessa!]

Tweet