Ei mitään varsinaista asiaa, mutta ajattelin että on pakko kirjoittaa jotain 29.2. koska seuraava mahdollisuus on vasta neljän vuoden kuluttua. Tai ei ehkä koskaan, mistäs sitä tietää. Joten satunnaisia juttuja:
[A] Se, että Länsiväylä ja Itäväylä ovat olemassa, on jollain tavalla todella lohduttavaa. Riippumatta siitä, tarvitseeko niitä tai käyttääkö niitä. Ne kuulostavat jotenkin todella jättimäisiltä, elämää suuremmilta, ikuisilta. "Länsiväylä". Kuin yksi moottoritien pätkä omistaisi kokonaisen ilmansuunnan. "Länsiväylä" voisi olla jokin 1000-kaistainen jättivaltatie Tokiosta Los Angelesiin. Ei se tietysti ole, mutta se kuulostaa hyvältä. Moottoriteitä pitäisi nimetä useammin sanoilla eikä vain kirjain- ja numeroyhdistelmillä.
[B] Pakollinen ruotsin-kurssi on ohi, eilen oli suullinen koe ja tänään kirjallinen. Ryhmässämme oli todella mukavia ihmisiä, ainoana poikkeuksena eräs kireän ja itsetärkeän oloinen perheenäiti, jolla oli ruotsinkielinen mies mutta joka silti suurieleisesti toi esiin, miten hän ei muka osaa ruotsia ja miten on vaikeaa kun täytyy opiskella ja hoitaa lapsia samaan aikaan ja blaa blaa blaa. Ja miksi pitää tauolla kahvijonossa ojentaa oma kortti kassaneidille ja kailottaa kovaan ääneen "Latte!", vaikka edellisenkin asiakkaan (minun) kortti on vielä lukulaitteessa? Lasten hankkiminen on vain tekosyy lihoa ja pysyä lihavana. Kuten elokuvaroolit Samuli Edelmannille.
[C] Kaverillani on tänään syntymäpäivä. Parhaalla kaverillani? Voiko sanoa jotakuta parhaaksi kaveriksi, jos näkee ehkä kerran kahdessa viikossa? Ja olen varma, etten ole hänelle paras kaveri. Mutta ei kai sen olekaan pakko olla vastavuoroista. Joka tapauksessa, kätevää että syntyy näin helposti muistettavana päivämääränä. Lähetin ainakin omasta mielestäni onnistuneen lahjasetin: siinä oli lippu Anna Järvisen keikalle, erilaisia tarroja (mm. hevosia ja jenkkifutiksen pelaajia), eläintenmuotoisia ilmapalloja ja numeron 6 muotoinen syntymäpäiväkynttilä (nyt on siis hänen kuudes varsinainen karkauspäiväsyntymäpäivänsä). Ja ne oli tungettu pääsiäiskirjekuoreen, joka oli myös koristeltu tarroilla - se oli tyylikäs yhdistelmä Jeesus-ikonia, ehtoollismaljaa ja jäätelötötteröä. Laitoin kaksi postimerkkiä, jos yksi ei välttämättä riittäisi.
[D] Lounastin tänään paremman tätini kanssa. Hän on parempi siksi, että hänellä on paremmat jutut. Esimerkiksi tänään hän oli metrossa kohdannut humalaisen nuoren miehen, joka oli valittanut kovaan ääneen miten "Kukaan ei rakasta mua!" Tätini oli ensin kuunnellut hiljaa valitusta muutaman pysäkinvälin, mutta sitten vastannut: "No ei kai, kun olet noin ruma ja haiset pahalta ja humalassa. Ja olet vielä varmaan tyhmäkin!" Loistavaa. Ja ihme, että hän oli selvinnyt hengissä.
[MP3] Glasvegas - Daddy's Gone [lähde] Ex-Libertine Carl Barât kuvailee Glasvegasia: "They're like a 50s happy-go-lucky doo-wop band whose mum died. It's dark but brilliant."
[A] Se, että Länsiväylä ja Itäväylä ovat olemassa, on jollain tavalla todella lohduttavaa. Riippumatta siitä, tarvitseeko niitä tai käyttääkö niitä. Ne kuulostavat jotenkin todella jättimäisiltä, elämää suuremmilta, ikuisilta. "Länsiväylä". Kuin yksi moottoritien pätkä omistaisi kokonaisen ilmansuunnan. "Länsiväylä" voisi olla jokin 1000-kaistainen jättivaltatie Tokiosta Los Angelesiin. Ei se tietysti ole, mutta se kuulostaa hyvältä. Moottoriteitä pitäisi nimetä useammin sanoilla eikä vain kirjain- ja numeroyhdistelmillä.
[B] Pakollinen ruotsin-kurssi on ohi, eilen oli suullinen koe ja tänään kirjallinen. Ryhmässämme oli todella mukavia ihmisiä, ainoana poikkeuksena eräs kireän ja itsetärkeän oloinen perheenäiti, jolla oli ruotsinkielinen mies mutta joka silti suurieleisesti toi esiin, miten hän ei muka osaa ruotsia ja miten on vaikeaa kun täytyy opiskella ja hoitaa lapsia samaan aikaan ja blaa blaa blaa. Ja miksi pitää tauolla kahvijonossa ojentaa oma kortti kassaneidille ja kailottaa kovaan ääneen "Latte!", vaikka edellisenkin asiakkaan (minun) kortti on vielä lukulaitteessa? Lasten hankkiminen on vain tekosyy lihoa ja pysyä lihavana. Kuten elokuvaroolit Samuli Edelmannille.
[C] Kaverillani on tänään syntymäpäivä. Parhaalla kaverillani? Voiko sanoa jotakuta parhaaksi kaveriksi, jos näkee ehkä kerran kahdessa viikossa? Ja olen varma, etten ole hänelle paras kaveri. Mutta ei kai sen olekaan pakko olla vastavuoroista. Joka tapauksessa, kätevää että syntyy näin helposti muistettavana päivämääränä. Lähetin ainakin omasta mielestäni onnistuneen lahjasetin: siinä oli lippu Anna Järvisen keikalle, erilaisia tarroja (mm. hevosia ja jenkkifutiksen pelaajia), eläintenmuotoisia ilmapalloja ja numeron 6 muotoinen syntymäpäiväkynttilä (nyt on siis hänen kuudes varsinainen karkauspäiväsyntymäpäivänsä). Ja ne oli tungettu pääsiäiskirjekuoreen, joka oli myös koristeltu tarroilla - se oli tyylikäs yhdistelmä Jeesus-ikonia, ehtoollismaljaa ja jäätelötötteröä. Laitoin kaksi postimerkkiä, jos yksi ei välttämättä riittäisi.
[D] Lounastin tänään paremman tätini kanssa. Hän on parempi siksi, että hänellä on paremmat jutut. Esimerkiksi tänään hän oli metrossa kohdannut humalaisen nuoren miehen, joka oli valittanut kovaan ääneen miten "Kukaan ei rakasta mua!" Tätini oli ensin kuunnellut hiljaa valitusta muutaman pysäkinvälin, mutta sitten vastannut: "No ei kai, kun olet noin ruma ja haiset pahalta ja humalassa. Ja olet vielä varmaan tyhmäkin!" Loistavaa. Ja ihme, että hän oli selvinnyt hengissä.
[MP3] Glasvegas - Daddy's Gone [lähde] Ex-Libertine Carl Barât kuvailee Glasvegasia: "They're like a 50s happy-go-lucky doo-wop band whose mum died. It's dark but brilliant."
Saunalahden verkko on näillä kulmilla melko heikko. Huono kuuluvuus kotonani tarjoaa puhelimessa puhumiseen lähinnä kolme vaihtoehtoa:
Amerikkalaisissa tilannekomedioissa pesulat tuottavat aina kummia selkkauksia, esimerkiksi Seinfeldissa on useampikin pesuloihin liittyvä jakso.
Tekstit
