Olin yliopiston kuntosalilla ja crosstraineriin oli jonoa. (Huh, olipas... kamala lause.) Jonossa olimme ensin tummahiuksinen poika ja minä. Seuraavaksi siihen tuli iso bodarimies, joka kysyi tummahiuksiselta pojalta, onko tämä jonottamassa crosstraineriin. En kuullut heidän sananvaihtoaan täydellisesti, koska minulla oli iPodin kuulokkeet korvilla, mutta ymmärsin asiayhteyden ja jotenkin sain sen kuvan, että bodarimies kysyi asiaa tummahiuksiselta ensin suomeksi ja sitten englanniksi - eli ilmeisesti tummahiuksinen poika oli ulkomaalainen, ehkä jostain Etelä-Euroopasta. Seuraavaksi bodari kysyi minulta jonotusasiaan viitaten: "Ja sä myös?", johon vain nostin kulmiani ja nyökkäsin kevyesti.
Vähän aikaa jonotettuamme tumma eteläeurooppalainen poika sanoi minulle jotain, mutta en ensin kuullut mitä, koska kuten todettua, kuuntelin samaan aikaan musiikkia iPodista. Otin toisen kuulokkeen pois korvalta ja sanoin refleksinomaisesti "Sori?". Eteläeurooppalainen, joka ilmeisesti ei ollutkaan eteläeurooppalainen, luuli että olin sanonut "Sorry?" koska en ymmärrä suomea ja alkoi selittää minulle englanniksi, miten tämänkaltaisissa jonoissa ei yleensä tarvitse odotella kovin pitkään. Heti kun kuulin hänen puhuvan englantia, tajusin että hän on suomalainen, mutta en tietenkään voinut enää tässä vaiheessa vastata kommenttiin suomeksi - enkä sen puoleen englanniksikaan, joten turvauduin nyökyttelyyn ja hymistelyyn.
Seuraavaksi yksi crosstrainer-laitteista vapautui, mutta vale-eteläeurooppalainen ei huomannut sitä, koska luki Metro-lehteä (mikä tietenkin varmensi hänen suomenkielisyytensä). Bodarimies huomasi tilanteen ja katsoi minua sillä tavalla, että minun pitäisi kertoa "eteläeurooppalaiselle", että nyt on hänen vuoronsa, koska satuin seisomaan lähempänä häntä. Mutta en tietenkään voinut avata suutani, koska kieliväärinkäsityksen paljastuminen olisi vienyt meidät kaikki kolme todella vaivaannuttavaan tilanteeseen: olihan bodariäijä ensin luullut tummahiuksista englanninkieliseksi ja sitten tummahiuksinen minua englanninkieliseksi ja kenenkään ymmäryskyvystä ei täten ollut kovin vahvaa varmuutta.
Onneksi asia kuitenkin ratkesi pian aivan itsestään ja ennen pitkää jokainen meistä pääsi pois tästä väärinkäsitysten jonosta ja treenaamisen pariin. Mutta miten voi olla mahdollista, että se on niin vaikeaa?
Suosikkilehteni Kaksplus on uudistunut ja mainostaa houkuttelevaa kestotilaustarjoustaan näkyvästi ainakin metrotunneleissa. Tosin ensi kertaa kun näin lehden logon, luulin jostain kumman syystä että siinä lukee Kokaplus.
Kokaplus-lehteä haluaisin itse asiassa lukeakin. Se olisi diileriosuuskuntien asiakaslehti, jonka saisivat kaikki Kokaplussakortin haltijat. Kokaplussakortilla ei saisi mitään etuja, mutta se olisi luultavasti hyvin kätevä tasaisten viivojen valmistelemisessa.
MP3: Glasvegas - Go Square Go! [lähde] Yhden iltapäivän tauottoman kuuntelukokeen perusteella Glasvegas on ehdottomasti tämän vuoden kiehtovin tulokas! "Here we fuckin' go!"
P.S. Pasila-DVD ilmestyi siis tänään (eikä viikko sitten)! Kansiteksti kehuu Pasilaa "hyvin jännäksi kotimaiseksi poliisisarjaksi" ja kuvailee sitä tyyliltään "posthulvattomaksi".
9 kommenttia:
Haha, ei ei ei näin! Kyllä monen ihmisen elämä ois paljo köyhempää ilman sun loistavia sekoilujasi! :D vale-eteläeurooppalainen... :) sait hymyn korviin, sitä kemianläksyjen jälkeen tarvittiinkin!
...ja joo, jotakin kokaa tosiaan lienet kaikesta päätellen vetänyt.
selkeestikin lanseerauksessa Suomen "High Times", ja ihan kasariasenteella vielä.
t: lokaali
Joo, oon miettinyt kokonaista lehti-imperiumia aiheen tiimoilta. Hieman eri käyttäjäryhmälle ois sitten... Hamppu-lehti.
tää oli taas niin petemäistä.
mä aina puhun vahingossa englantia eräälle virolaiselle-tytölle, joka kyllä osaa suomea erinomaisesti.. se vasta noloa on.
mutta kielenviahtaminen yhtä-äkkiä on hirveen vaikeeta. nauretaan aina muiden vaihtareiden kanssa hengaavien suomalaisten kanssa sille, että aina jossain vaiheessa iltaa sitä huomaa istuvansa kahden muun suomalaisen kanssa ja puhelevansa englanniksi.
yleensä sille nauretaan vähän aikaa suomeksi, ja jatketaan sitten keskustelua englannniksi.
onko sillä kielellä loppujen lopuksi niin väliä.
tää piristi kauheasti tää sun teksti. olin täällä jo ihan itkukurkussa kun kauhean kiireen päälle tietotekniset ongelmat romutavat elämäni.
Mun mielestä kielen vaihtaminen on silleen vaikeeta, että jos pitää sanoa vaikka joku lause englanniksi suomen puhumisen keskellä ja sit vaihtaa taas takaisin suomeen. Se kuulostaa aina jotenkin tosi huonolta. Ei pysty puhumaan kahta kieltä samaan aikaan.
"Tietotekniset ongelmat romuttavat elämäni" kuulostaa melko raffilta. Toivottavasti nyt ihan noin ei sentään käy!
mikäköhän siinä mahtaa olla että entisten työkavereiden läksiäisissä (mikä termi..) tulee aika herkästi vedettyä ns hyvät, vaikka normaalisti maistuu hyvin rauhallisesti.
ilmeisesti näitä elämän pieniä mysteerejä.
t: lokaali
Ihan parasta, jälleen kerran. Kyllä mä näitä sun postauksia luen, vaikka kommentointi on jäänyt vähälle. Itselläni usein käy niin, että jos englanninkielisen keskustelun yhteydessä vaikka ajattelen Suomea tai vaikka puhumme Suomesta jne, niin saatan hetkellisesti välillä vaihtaa kielen suomeen. Varma tapa saada outoja katseita keskustelukumppanilta..
Katan sisko tuli toiseksi KaksPlus - lehden kirjoituskilpailussa!
Heh :-)
Mikä oli aihe? Mikä oli palkinto?
Lähetä kommentti