Lisää tyhjää hauskaa.Tänä iltana mietin enimmäkseen sitä, miten joku voi kertoilla teknisesti hyvinkin hauskoja juttuja (esim. georgialaisesta "George Bush Highway" -nimisestä moottoritiestä) ja joku toinen olla sanomatta oikeastaan mitään erityistä, mutta silti vaikuttaa hauskemmalta kuin Georgia-tarinoitsija? Mistä se oikein on kiinni? Äänensävystä? Tyylistä? Onko se sitä karismaa?
En tiedä, mutta ihailen sitä kovasti.
Muuta 1: Mietin myös "Kimmoa". Kimmo oli perinteinen säälittävä keski-ikäinen mies, joka tuli pöytäämme horisemaan omia juttujaan. Ensiksi Kimmo kysyi "Onko kaikki hyvin?". Vastasin, että "Äsken oli kyllä paremmin", mutta Kimmo ei tajunnut vihjausta, vaan jäi roikkumaan paikalle. Selvisi, että Kimmo on 40-vuotias "urheilija", jonka laji on "naisten suuteleminen". Sanoin Kimmolle, että vaikken olekaan lajissa mikään kova expertti, hyvään alkuun voisi päästä vaikka olemalla vähemmän pelottava ja ärsyttävä. Kimmo kohautti olkiaan, eikä oikein tajunnut tätäkään. Mutta yhden mahtavan jutun Kimmo kyllä keksi: jos kilistellään laseja, eikä jollain satu olemaan lasia, voi sen sijaan tarjota kilistettäväksi omaa nyrkkiään. "Nyrkkiä tulee!"
Surullisinta Kimmossa oli ehkä se... että en oikein keksi, mikä Kimmolle olisi parasta. Olisiko Kimmon ollut vain parempi jäädä kotiin katsomaan Canal+:lta NHL:ää vai nimenomaan tulla baariin iskemään naisia ja tuttavuuksia, vaikka se ei oikein hyvin onnistukaan? Tai siis... en tiedä mitä itse tekisin, jos olisin 40-vuotias. No, en kyllä menisi yksin baariin - kai minulla olisi silloinkin sen verran itsekritiikkiä. Mutta toisaalta, eipä siinä mitään häviäkään (ei edes kasvojaan, koska omia juttujaan ei muista enää aamulla).
Kimmo esitteli vihkisormustaankin, mutta minusta se näytti enemmän luokkasormukselta.
Muuta 2: Näin tänään MTV:ltä Mikan Happy Ending -videon. Kuinka monta singleä Mika oikein julkaisee yhdeltä ja samalta levyltä? Oli miten oli, Happy Ending on ehkä vähiten ärsyttävää Mikaa tähän mennessä. Ihailen sitä, miten joku osaa kirjoittaa näin toimivia mainstream-popkappaleita. Happy Endingissä on kaikki mitä tämän tyyliseen kappaleeseen tarvitaan: alussa on vain laulaja ja piano, mutta loppua kohti mukaan tulee viuluja, taputuksia, taustakuoroja ja päällekkäisiä laulurivejä. Se saattaa olla laskelmoitua, mutta se toimii.
Mika - Happy Ending
Tekstit
3 kommenttia:
Haha, Kimmo oli tosi symppis...heität mahtavaa läppää. Mutta jo ennen ku luin jutun, kiinnitin huomion asiaan jota haluaisin kommentoida: kuvallista alaa opiskelevana oon kiinnittäny jonku verran huomiota sun valitsemiin kuviin, ja täytyy sanoa että etsit ne huolella! Kiva lukea blogia joka paitsi on täynnä mahtavia oivalluksia mutta myös ulkosesti on viimesen päälle hoidettu. Ihana kuva mm. tänään, ja pidin myös esim. koira- ja delfiinikuvasta kohdassa "Erilaiset"... paha mennä sanomaan kaikkia ku joutus luettelemaan ainaki kaksi kolmasosaa kuvista. Ihan mahtava juttu!
Tuo oli kyllä nerokas lause - aplodit myös Turolle sen ymmärtämisestä!
Kiitos, anonyymi, mukavaa että joku huomaa kuvapuolenkin. :-) No, miten käytännössä valitsen ne kuvat, niin yleensä menen Googlen kuvahakuun ja etsin jollain aiheeseen edes vähän liittyvällä sanalla, esim. tässä "charisma" ja sieltä löytyi toi omenakuva. Että eipä sen ihmeellisempää. Ja sen delfiini/koira -kuvan olin nähnyt joskus aikaisemmin, siinä piti vaan löytää se sit kun tajusi että se sopisi aiheeseen. ;-)
Huh, joo Antti, pääsin aika kovaan seuraan siellä; Nixon ja kaikki..!?! :-P
Just tollasessa on ehkä hauskinta se, että sitä ei voi keksiä tyhjästä (tai mä en ainakaan voi), se vaan tapahtui ihan oikeasti!
Lähetä kommentti