"Mitä ottaa?"

Kaisaniemen metroaseman Happiness Thai Buffet -ravintolassa käymällä saa muistutuksen siitä, että ihminen ei ole paljon eläintä kummoisempi. Ihmiselämän raaimpien peruspalikoiden, ruoan ja rahan, suhde näyttäytyy siellä erittäin paljaassa valossa.

Happiness Thai Buffet'n brutaalissa yksinkertaisuudessa on jotain kiehtovaa: se ei yritä olla miellyttävä, ainoastaan täyttävä ja tuottava. Kassan yläpuolella on keltainen taulu, jossa lukee isolla "Thai-buffet, 7,90" ja sen vieressä muutama erillinen ruokavaihtoehto, esim. "9. Thai nuudeli kera kauden vihannes, 8 euro". Se on tehokkuutta. Kassalla jämäkkä, hieman ärtyneen näköinen nainen kysyy "Mitä ottaa?" ja saa vastaukseksi useimmilta asiakkailta sanat "Thai buffet" ja tasarahan. Se on tehokkuutta.

Ravintolan pöydät ovat sijoiteltu äärimmäisen tiiviisti: pienessä paikassa on ehkä neljä pöytää enemmän kuin sinne oikeasti mahtuisi. Vapaat pöydät tyhjennetään ja pyyhitään välittömästi, jotta seuraavat asiakkaat pääsisivät entisten tilalle. Se on tehokkuutta. Ravintolasalin seinät ovat paljaat: niillä ei ole esimerkiksi perinteisiä kuvia Thaimaan nähtävyyksistä eikä mitään muitakaan koristeita. Ainoastaan muutama spottilamppu tuomassa vähän valoa. Se on tehokkuutta. Itse buffet on kuin sikojen syöttökaukalo, johon keittiön puolelta ilmestyvät nopealiikkeiset mieskokit käyvät aika-ajoin kaatamassa metallisista kulhoista lisää täytettä.
Tehokkuutta.

Buffet-tiskistä käyvät ammentamassa hyvin monenlaiset kansalaiset: semi-laitapuolen kulkijoista hintatietoisten opiskelijoiden kautta varakkaisiin eläkeläisiin. Esimerkiksi eilinen oli hyvä edustus: edessäni istui kaksi noin kolmekymppistä miestä, joiden kasvojen iho oli alkoholin kuopittama ja suunympärys huumeidenkäytön löystyttämä. Heillä oli huonosti-istuvat sporttivaatteet ja he katsoivat toisiaan sumein silmin. Toinen puhui, toinen söi. Tehokkuutta. Takanani puolestaan istui hyvin pukeutunut vanhempi pariskunta, joka kertoi puhelimeen kovaan ääneen siitä, miten he eivät tällä kertaa saakaan vuokrattua "sitä 5th Avenuen asuntoa" kaverihintaan, vaan joutuvat "MAKSAMAAN MONTA TONNIA... EI, EI RIITÄ, USEAMPI TONNI SIIHEN MENEE. MUTTA KYLLÄ ME MENNÄÄN SILTI". Paikalla oli myös ylipainoinen mies, jonka persvako vilkkui hänen housunkauluksestaan ja kävi ikävän lähellä toisten ihmisten lautasia, kun hän yritti tehdä santsimatkaansa kohti buffet-kaukaloa ylitiiviisti aseteltujen pöytien välistä.

Ruokailun ohessa viihdykkeenä oli mahdollista seurata, miten ravintolan ulkopuolella myymälävaras pakeni K-Marketin vikkeläjalkaista kassapoikaa ja kahden turvallisuusfirman rauhallisesti lönkytteleviä vartijoita.

Happiness Thai Buffetissa elämä on siis esillä jotenkin raadollisimmillaan. Se ei yritä olla mitään muuta kuin tehokkaasti omistajilleen rahaa takova ja kaiken kansan vatsat tehokkaasti buffet-ämpäreistä täyttävä ravitsemustehdas. On aivan omasta senhetkisestä mielialasta kiinni, masentuuko vai ilostuuko siellä käydessään. Itse ruoka on siellä aivan pätevää.

Tweet