Coldplay ja Travis ja Keane ja Snow Patrol ja...

Sinänsä jotenkin yllättävää, mutta tällä viikolla tuli mitta täyteen keskitempoisen pehmeää rock-musiikkia. Kuuntelin Coldplayn A Rush Of Blood To The Headin pitkästä aikaa, ja tulin siihen tulokseen että se on yksi tylsimmistä albumeista ikinä. On silläkin tietysti hetkensä, eikä se oikeastaan sisällä ainuttakaan huonoa biisiä, mutta se on soitettu niin varovaisesti ja toteutettu niin varman päälle, ettei sillä kyllä ole mitään sieluakaan.

Ja näitä saman sortin bändejä ja levyjähän riittää. Oikeastaan viimeisten kahdeksan, yhdeksan vuoden ajan on Britanniassa vuoden myydyin levy ollut jonkun Coldplay-tyylisen bändin tekemä. Hiottua, surumielisen "tunteikasta", radioon ja jäähalleihin sopivaa "isoa" musiikkia. Toisin sanoen Britanniasta on tullut pehmeämpi versio USA:sta, jossa vallitsee samanlainen keskitason hegemonia, mutta vain aavistuksen raskaammilla kitaroilla ja synkemmällä meiningillä.

Se, mikä tässä koko hommassa oikeastaan eniten huolestuttaa, on se että tämänkaltaisia bändejä on markkinoilla jo niin paljon, että kyseisen tyylisestä musiikista pitävä ihminen voi aivan huomaamattaan keskittää kaiken kuuntelunsa näihin artisteihin ja olla kokematta oikeastaan minkään muunlaista musiikkia.

En taas haluaisi kritisoida hyviä kavereitani (se tuntuu valitettavasti olevan jonkinlainen juokseva teema tässä blogissa - olen pahoillani), mutta olen musiikillisesti huolestunut joidenkin heistä puolestaan. Useimmiten, kun kertoilemme mitä uutta suosikkimusiikkia kukin on löytänyt, vastaukset ovat jotain Coldplayn b-puolia, Snow Patrolin uusia hittejä tai Travisin tulevia singlejä.

Pidän kyllä itsekin coldplayrokista silloin kun se on parhaimmillaan. The Verven Urban Hymnsia ei voi tyylilajin sielukkaimpana tuotoksena tietenkään mitenkään ylittää ja Travis teki genren palikoilla hienoa tulosta The Man Who'lla ja The Invisible Bandillä. Mukaan mahtuu kuitenkin niin paljon niin keskinkertaista ja niin laskelmoitua musiikkia, että se on yksinkertaisesti tylsää!

En missään nimessä ole musiikin suhteen snobi, enkä ole ennen oikein halunnut kritisoida coldplay-kerhoa, koska se kuitenkin edustaa erästä laitaa suosikkigenrestäni (brittiläisestä kitararockista), mutta nyt tilanne on mennyt mielestäni jo vähän liian pitkälle.

Onneksi musiikki liikkuu aina sykleissä ja vastaisku on varmasti jo tulossa.

P.S. Katsokaa uusimmasta City-lehdestä Sunrise Avenuen laulajan Sam Haberin levykokoelma ja todetkaa miehen ja hänen bändinsä täydellinen roskuus. (Suomalaisista ei-hevibändeistä Sunrise Avenue on ehdottomasti tämänhetkinen inhokkini. Joku Lovex menisi varmasti edelle, mutta sitä ei onneksi näe MTV:ltä joka kymmenes minuutti, joten SA ansaitsee inhoykkösen paikan.)

Tweet