Vaalit

Valtiotieteitä opiskelevana bloggaajana koen jotenkin velvollisuudekseni kirjoittaa tulevista eduskuntavaaleistakin ainakin edes kerran. Se tuntuu vähän tylsältä, mieluummin kirjoittaisin vihreistä Amerikan-pastilleista. Mutta tartutaan nyt vaaleihin ainakin parista kohtaa.

Ensinnäkin: löysin tänään ehdokkaan, jota aion äänestää. Katselin erään toisen ehdokkaan nettisivuja, koska olin ensin aikonut äänestää tätä. Silloin huomasin, ettemme oikeastaan olekaan monesta asiasta ollenkaan samaa mieltä. Siispä menin saman puolueen sivuille ja etsin sieltä toisen ehdokkaan, joka on lähempänä omia kantojani.

Kaikki tapahtui jotenkin vähän liiankin helposti. Tosin olisihan tässä vieläkin viikko aikaa vertailla lisää ja löytää jopa mahdollisesti parempi ehdokas. Jos tämä nyt menee pieleen, niin olen seuraavat neljä vuotta väärän edustajan vankina (tai sitten ehdokkaani ei pääse eduskuntaan ollenkaan). Mutta taidan silti pysyä valinnassani, se vaikuttaa melko hyvältä. Täysin täydellistä ei voi mitenkään löytääkään, pitäisi olla itse ehdolla.

Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun saan äänestää eduskuntavaaleissa. Se on paljon vaikeampaa kuin vaikkapa kunnallisvaalit, joissa ehdokkaita voi tuntea jopa henkilökohtaisesti tai presidentinvaalit, joissa vaihtoehtoja ei ole kovinkaan montaa. Olen muutenkin perehtynyt vaaleihin vähän huonosti: suurista vaalitenteistä olen nähnyt vain yhden ja pienistäkin vain pari. Nyt taitaa Ykköseltä alkaa taas joku...

Mutta ne suuret vaalitentit ovat aivan turhia. Toimittajilla ei ole aikaa kysyä kunnon kysymyksiä, poliitikoilla ei ole aikaa antaa kunnon vastauksia, välissä tulee jotain "viihteellistä" oheisohjelmaa ja lopputulos on useimmiten aivan yhtä tyhjän kanssa. Parasta olisi varmaan tavata ehdokkaita luonnossa ja yrittää siten kuulostella heidän mielipiteitään. Mutta se vaatii niin paljon aikaa ja jalkatyötä, että on helpompaa vain surffata netissä ja tyytyä johonkin kohtalaisen hyvältä vaikuttavaan.

Vaalitaistelussa kohua aiheuttaneista mainoksista vielä sen verran, että mielestäni kritiikki on ollut ansaittua vaikka se tietysti aivan överiksi menikin. SAK:n mainos oli yksinkertaisesti typerä: se yritti luoda jotain senkaltaista vastakkainasettelua ja herättää henkiin jotain sellaista ajattelutapaa, joka ei ole ollut todellinen enää useisiin vuosikymmeniin. Myös SDP:n hieman samanlaista teemaa toistavat mainokset ovat mielestäni aika naurettavia. Ihan kuin vanhainkotien vessat muuttuisivat heti maksullisiksi, jos SDP ei pääsisikään hallitukseen! Keskitytään enemmän toisen haukkumiseen ja (perusteettomaan) mustamaalaamiseen, eikä kerrota omista ajatuksista ja tavoitteista. Lopputulos on pahimmillaan se, että äänestäjä äänestää jotain vastaan, eikä jonkun puolesta. Eikä niin rakenneta minkäänlaista edistystä tai hyvinvointia, se on selvä.

Pulp - Cocaine Socialism [lähdeblogi]

(paras politiikasta kertova biisi ikinä)

Tweet