No niin, tänä iltana keskusteltiin viimein Siitä Isosta Kysymyksestä. Eli "Mitä haluaisit tehdä 'isona'?" Ja huom., ei siis "mitä aiot" vaan "mitä haluaisit" tehdä.Itse olen miettinyt tätä kysymystä viime aikoina paljon. En niinkään vastausta siihen, kuin sitä mitä siihen pitäisi ja mitä siihen saa vastata. Ymmärrättekö? No tässä nyt kierrellään vielä vähän, mutta kohta päästään asiaan (tosin tästä saattaa tulla aika pitkä juttu). Katsotaan ensin mitä muu seurue vastasi:
Vaatimattomimmat (käytän nyt omaa objektiivista asteikkoani) unelmat olivat sarjaa "lukionopettaja" ja villeimmät toiveet olivat jotain diplomaatti- / suurlähettiläsuraa. Siinä välillä oli järjestötyötä ja sen sellaista, toimittajaa ja jotain.
Olin ehkä vähän yllättynyt siitä, että nyt on se hetki (vaikka tiesin kyllä, että joskushan se on tulossa) kun vaikkapa jokin niinkin tavallinen kuin opettajan toimi lausutaan ääneen mahdollisena tulevaisuuden valintana. Enimmäkseen olin kyllä erittäin iloinen sen sanojien puolesta; on oikeasti ihan hienoa, että voi vähän päälle parikymppisenä kuvitella itsensä opettamassa historiaa lukiolaisille.
Tai siis juuri se, että nyt nämä tulevaisuudensuunnitelmat alkavat jo olla aika konkreettisia ja realistisia. Ja - nyt tullaan tämän kirjoituksen asiaan - pitäisikö niiden kuitenkaan "jo nyt" olla "jo noin" konkreettisia ja realistisia? Eli turvallisia ja tavanomaisia? Koska asiahan on niin, että johonkin ikään asti saa vastata "Mikäs sinusta tulee sitten isona?" -uteluun kaikkea fantastista mutta epärealistista. "Minusta tulee rocktähti / näyttelijä / astronautti / maailmanympäripurjehtija / jne. / tms." Mutta ilmeisesti tässä joskus 20:n jälkeen pitääkin jo alkaa vastata "Opettaja / asianajaja / markkinointipäällikkö / virkamies / putkimies".
Itse en ole vielä valmis vastaamaan jotain "tavallista" (vaikka siinäkään ei missään nimessä ole mitään vikaa). Haluan vielä uskoa ja haaveilla, että minusta voisi tulla jotain suurta... Tai no ei oikeastaan tarvitsisi tulla mitään "suurta", mutta kunhan vain voisi ansaita elantonsa tekemällä jotain sellaista, joka olisi omasta mielestä hauskaa. Ja sehän se koko pointti onkin: opettajana voi olla hauskaa, virkamiehenä voi olla hauskaa, kaupan kassalla voi olla hauskaa. Jokaisella on oma makunsa ja jokainen saa nautintonsa eri asioista.
Mutta uskon silti, että jos kaikki saisivat valita, niin kyllä jokainen olisi mieluummin jotain "erikoista" kuin jotain "tavallista". Unelmista vain luovutaan niin helposti, koska koulutus, vanhemmat, kaverit ja koko yhteiskunta painostavat enemmän tai vähemmän tavoittelemaan jotain kunniallista, keskiluokkaista, turvallista uraa ja elämää. Ja oikeastaan se onkin fiksua, koska arki, maa ja maailma ovat nimenomaan "tavallisten" (laitan tässä tavallista koko ajan lainausmerkkeihin siksi, etten halua väheksyä sitä yhtään - en halua että se olisi tässä jonkinlainen vähättelevä haukkumasana) ihmisten harteilla. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki olisivat rocktähtiastronauttimallimultimediatuottajapersoonallisuuksia.
Mutta - ja nyt tullaan tämän postauksen toiseen suureen pointtiin - koska haluan itse säilyttää typerät ja epärealistiset unelmani vielä ainakin jonkin aikaa, en myöskään haluaisi että kaverini luopuisivat omistaan. Tunnen joitakin niin mahtavia, nerokkaita, hauskoja ja kiinnostavia tyyppejä, että olisi sääli jos heidän ihmeellisyytensä menisi hukkaan jossain yhdeksästä viiteen -toimistotyössä. Vaadin parempaa heidän puolestaan. Ja uskon, että jos kaikkien tällaisten ihmisten potentiaali vapautuisi tavanomaisen työn ja varovaisen elämänsuunnittelun kahleista koko maailma voisi olla aivan erilainen!
Tässä on tietysti myös oma lehmä ojassa: jos nimittäin itse olen kymmenen vuoden kuluttua katkeroitunut 30-jotain-vuotias taivaanrannanmaalari-blogikirjoittaja ja kaikki kivat kaverini ovat lapsiperheellisiä toimistopäälliköitä, meillä ei olisi enää mitään yhteistä ja olisin menettänyt heidät. Toisaalta ei meillä sittenkään olisi paljoakaan yhteistä (ainakaan aikaa), jos minäkin olisin lapsiperheellinen toimistopäällikkö. Siksi haluaisin, että voisimme kaikki säilyttää unelmamme ja joko toteuttaa ne yhdessä tai epäonnistua niissä yhdessä. Siinä voisi joko voittaa tai hävitä oikein kunnolla.
Tästä tuli nyt aika pitkä sepustus. Muistan kirjoittaneeni vähän tätä aihetta sivuten jo viime vuoden puolella. Mutta tämä on tärkeä aihe! Ehkä tärkein kaikista, jos oikein miettii. Luulen, että kirjoitan tästä vielä tulevaisuudessakin.
Loppuun joukko jotenkin tähän teemaan liittyviä biisejä (vaikkapa kiitoksena siitä, että pääsit jollain keinolla tänne loppuun saakka).
Sheena Easton - Morning Train (Nine To Five)
Oasis - D'Yer Wanna Be A Spaceman?
Oasis - Digsy's Dinner
Oasis - The Masterplan [lähdeblogi]
Pulp - Help The Aged
"It's OK to grow up - just as long as you don't grow old. Face it... You are young."
"... If you stay, we'll ride from disguised suburban graves
We'll go from the bungalows where the debts still grow each day
... We'll be the wild ones, running with the dogs today"
Tekstit
12 kommenttia:
jess, du skriver så fantastiskt om livets oundvikliga ämnen. Och jag läser gärna. Det första citatet föll mitt på prick. Har funderat mycket om vad jag VILL bli när jag blir stor. Inte vad jag kommer att bli så mycket, haha. Största drömmarna (som kommer att förbli drömmar har jag för mej) är art director, journalist och rik världsresare. Jag tror dock att det blir något som en marknadsförare på en reklambyrå. Eller någonslags copywriter. Det skall jag i alla fall sträva efter. Men du som hissalärare vore ju perfekt. Du är ju som gjord för det eller?
Nej nej nej! Jag hatar barn (och ungdomar) och jag anser att histori är tråkigt. Så inte det för mig, tack.
Jag tror att av sådana "realistiska" drömmar skulle jag också välja någonslags copywriter eller sådan. Att tjäna pengar med att bara prata bullshit, det skulle vara roligt.
Men ge inte upp med "rik världsresare", det låter kul!
Jos tois sun hissanopettaja -kommentti ei ollut jotain ironiaa (mitä mä en ymmärrä), niin oon kyllä vähän pettynyt. :-(
"I believe, I believe, I believe
Love is the only one
I deceive, I deceive, I deceive
I deceive cos Im not that strong
I hope you feel the same"
Huu, pelottavaa: olen juuri tällä viikolla soitellut tuota biisiä kitaralla kotona. Olet ollut salakuuntelemassa!?
mmm pettyny mihin?
Siis että jos sä ihan oikeesti oot sitä mieltä että mulle sopis hissanopettajana oleminen, niin sä et tunne mua.
ookoo. sit se oli ironiaa. köhhköhh
Pete, blogisi taso se vain paranee. Mä olen maannut tästä päivästä 90 % sängyssä. Mutta elämä on kuitenkin mahtavaa ja unelmat aika keskeisiä.
Kiitos, Antti. Sen jälkeen kun olin kirjoittanut tän ja aloin saada sulta niitä Diddy/Snoop -tekstareita, niin mietin miten sekin oikeastaan liittyy tähän aiheeseen. Koska tavallaan TM ja sinä olitte juuri yhden unelmaelämän version laitamilla eilen. Ja tänään taisi olla aikamoinen hedari, siis? ;-)
olen ekaa kertaa blogissasi ja on muuten mielenkiintoinen (ja tämähän ei voi mitenkään liittyä siihen että olen itse yhteiskuntatieteiden opiskelija ja saan äänestää ekaa kertaa eduskuntavaaleissa ja diggailen vielä samanlaista musiikkia)
Tässä tekstissä oli tosi monta hyvää pointtia. Ihan liian usein luovutaan haaveista, mutta ihan liian usein myös peitetään ja unohdetaan se että haaveena voi olla jotain tavallista niin kuin opettajuus. Sen yrittää poistaa mielestään, koska ei halua tehdä jotain ihan tavallista.
mä olen kyllä aina ajatellut, etten niinkään halua tehdä jotain merkittävää vaan jotain merkityksellistä (vaikka pienenä halusinkin runoilijaksi). Mun mielestä siis jollain tapaa pahinta olisi huomata olevansa joku markkinoija tai vastaava. Mä haluaisin tehdä työtä, jossa voi hyvällä tavalla vaikutta ihmisten (joko yksilöiden tai massojen elämään). Toisaalta kaikki työt voi loppujen lopuksi perustella tällä. Vaikuttaminen kun on kai enemmän kiinni ihmisestä ihmisenä kuin ammattilaisena ja työntekijnä.
Mutta just toi pointti, että mitä tohon suureen kysymykseen saa ja voi, minkäkin ikäisenä vastata, on mielenkiintoista. Mun vastaus: "En mä oikeen tiedä", ei tunnu enää olevan parikymppiselle sopiva ja hyväksyttävä.
Että tällainen pitkä ja sekava kommentti tällä kertaa.
Kiitos, erittäin hieno kommentti! Toivottavasti kommentoit jatkossakin!
Lähetä kommentti