Hylätty

Tämä blogi 28.2.: "-- Aiemmin olin ajatellut, ettei arvosanoilla ole oikeastaan väliä, kunhan saa opintopisteitä. Kolmonen ei tunnu miltään, nelonen tuntuu hyvältä ja vitonen tuntuu yllättävältä. Mutta kakkonen tuntui yllättävän harmittavalta. Siitä on enää niin lyhyt matka ykköseen ja ykkösestä siihen, että tulee hylätyksi..."

Tenttiarvosanan matka kakkosesta ykkösen kautta hylättyyn on siis lyhyt. Vielä lyhyempi se on, jos käyttää oikotietä ja ohittaa ykkösen kokonaan.

Nyt ottaa päähän melkoisen rankasti. Koko helmikuun työ meni täysin hukkaan! En ole mikään monitoimiopiskelija, joka lukee kolmeen tenttiin samaan aikaan: tenttiin lukemisen ruletissa pistän kaikki panokset samalle numerolle ja toivon parasta. Siksi suorituksen epäonnistuessa tulos on sitäkin murheellisempi. Niin kuin nyt.

Tiedän kyllä monia todella teräviä ihmisiä, jotka ovat saaneet hylättyjä sellaisista tenteistä joista olen itse päässyt läpi, enkä missään nimessä kuvittele että olisin jotenkin heitä parempi enkä tulisi ikinä saamaan hylättyä. Nyt kun se kuitenkin tapahtui, se tuntuu jokseenkin järkyttävältä.

Ehkä eniten harmittaa se, että ensimmäinen hylätty tulee vasta nyt - kun opiskeluja on kohta jo kaksi vuotta takana. Varsinkin tämä toinen vuosi on sujunut niin helposti; en ole tähän mennessä stressannut opiskeluja yhtään. En tee mitenkään järisyttäviä määriä töitä, mutta tenteistä tulee silti ihan siedettäviä arvosanoja ja ennen kaikkea opintopisteitä. Tällä kerralla uskoin jälleen, että tentti sujui samalla tavalla kuin aina ennenkin: ei mitään täydellisiä vastauksia mutta läpipääsyyn riittäviä kuitenkin.

Nyt kun en päässyt läpi, se panee miettimään, mitä pitäisi tehdä toisin. Enempää en voi oikein lukea: luin kirjat kerran kokonaan läpi ja sen kyllä pitäisi riittää enemmän kuin hyvin (koska luin ne nimenomaan kokonaan). Ehkä ratkaisu olisi, että minun täytyisi vain pitää opiskelusta enemmän, ottaa se enemmän tosissaan ja panostaa siihen.

Lähetin tentaattorille sähköpostia ja kysyin, mikä vastauksessani oikein mätti. Hän vastasi erittäin pikaisesti ja mielestäni todella mahtavasti. Vastauksessaan hän oikeastaan haukkui kaikki pääaineeni lukijat (tämä oli siis sivuaineeni tentti), mikä oli mielestäni erittäin tyylikästä ja rehvakasta. Juuri tämän takia pidän tästä sivuaineestani paljon enemmän kuin pääaineestani: sen opiskelijat ja opettajat ovat jotenkin kyynisempiä ja tiukempia. Nyt se vain sattui minun kohdalleni, mikä on tietysti surkea juttu, mutta muuten kyllä kannatan tätä tyyliä. Omassa pääaineessani saa tentistä nelosen suurin piirtein sillä, että sattuu menemään paikalle.

Periaatteessahan tämä on kyllä hyvä opetus ja näpäytys, mutta juuri tällä hetkellä en voisi olla yhtään vihaisempi. Ja vielä vihaisempi olen varmaan sitten joskus lähitulevaisuudessa kun alan lukemaan tämän tentin kirjoja uudestaan.

Manic Street Preachers - Black Dog On My Shoulder [lähdeblogi]

Tweet