Tilaisuus tekee varkaan. Tai ainakin se houkuttelee siihen. Ei ehkä aivan vielä tee. Mutta kenties joskus.Tulin taas äsken melko myöhäisellä bussilla kotiin, ja koko kaupunki tuntuu näin torstai-yönäkin olevan ääriään täynnä erittäin humalaisia, lähes tahdottomassa tilassa olevia ihmisiä. He torkkuvat, horjuvat, pysähtelevät ja pyörivät ympäriinsä.
Silloin tulee aina mieleen, miten helppoa olisi varastaa heiltä rahaa. Hivuttaisi vain käden taskuun ja haravoisi kolikot, setelit ja kokonaiset lompakot ja rahapussit itselleen. Se ei vaatisi edes kovin suurta tarkkuutta tai huomaamattomuutta. Uhrit olisivat sellaisessa tilassa, että he eivät huomaisi vaikka norsu työntäisi kärsänsä heidän taskuihinsa. Yhdessä illassa voisi tienata vaikka kuinka paljon rahaa ja kiinnijäämisen riski olisi hyvin pieni, lähes olematon.
Tällaisia siis mietin aina joskus kotimatkalla. Rikospoliisikomisario, jos luet tätä blogia niin älä ota minua I.P.-osoitteen (tms.) perusteella kiinni: en kuitenkaan tee noin. En varasta. Mietin vain miten helppoa ja tehokasta se olisi. Ja wannabe-taskuvaras, jos luet tätä blogia ja alat varastaa ja jäät kiinni, ole kiltti äläkä mainitse kuulusteluissa tätä innoitukseksi. Tai sillä ehdolla saat mainita, jos saan myös provisiota saaliista.
The Clash - Police & Thieves (no ei oikein kirjaimellisesti tähän liittyvä, mutta edes jotenkin)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti