Konsertti: Of Montreal (Redrum, 24.7.2007)

Jalkapallo-ottelua ei voi voittaa hyökkäämällä koko ajan yhdellätoista pelaajalla tai väittelyä huutamalla koko ajan suoraa kurkkua. Välillä täytyy osata hellittää hieman, laskea tempoa ja tarkkailla tilannetta.

Sama pätee myös rock-konserttiin. R.E.M.:n kotikaupungista, Georgian osavaltion Athensista tuleva taiderockryhmä Of Montreal olisi myös eilisellä Helsingin-vierailullaan hyötynyt tästä tiedosta.

Of Montrealin musiikin sydämessä sykkivät hienot ja monipuoliset melodiat ja sointuvaihdokset sekä laulaja Kevin Barnesin androgyynin iätön karisma riittäisivät varmasti vangitsemaan kenen tahansa pop-fanin mielenkiinnon, mutta nämä peruselementit eivät tunnu riittävän tälle eksentrisyyteen pyrkivälle muusikkojoukolle. Suurimmassa osassa heidän kappaleitaan on suunnanvaihdoksia, hämäysyrityksiä ja kaikenlaista pientä sälää niin paljon, että kun kuulija on juuri luullut päässeensä biisin ideasta selville, kappaleeseen avautuukin jo joku uusi polku jota pitkin on pakko astella vaikka edellinenkin reitti tuntui aivan hyvältä.

Periaatteessa tällainen yllättävyyteen ja erikoisuuteen pyrkiminen on kunnioitettavaa, mutta Of Montrealilla se tuntuu jotenkin itsetarkoitukselliselta eikä se palvele kappaleiden todellista luonnetta parhaalla mahdollisella tavalla. Hieman keskittyneemmin ja matalampaa intensiteettiä hyödyntäen bändillä olisi käsissään varmasti jo useitakin radiohittejä - sen verran tarttuvia pätkiä heidän musiikissaan on. Hetkittäin mieleen tulee Blur tai Franz Ferdinand ripauksella Morrisseytä ja Flaming Lipsiä popimmillaan. Mutta ylitsepursuavuus vie liikaa huomiota ja se ulottuu musiikin lisäksi myös lavalle: eilisellä keikalla Redrumin yleisö tuntui olevan eniten innoissaan kohdissa joissa esimerkiksi bändin rumpali napsautti rumpukoneen päälle, poistui takahuoneeseen pukemaan päälleen mustan läskipuvun ja kultaisen naamion (kuin metalliin sulatettu Donald Trump, todella pelottavaa!) ja palasi lavalle voimistelemaan musiikin tahtiin. Nähtävillä oli myös valtavia ravunsaksia, tiukkoja kokotrikoita ja kimalteella täytettyjä ilmapalloja. Erittäin viihdyttävää ja jännittävää, mutta koko ajan pois olennaisesta.

Viimeistään tämän tajusi siinä vaiheessa, kun bändi varsinaisen settinsä päätteeksi soitti suosikkibändikseen ilmoittamansa The Kinksin varhaisen hitin All Day & All Of The Night. Se on pop-sävellyksenä niin nerokkaan yksinkertainen, että kuulija pystyy laulamaan mukana jo toisessa kertosäkeessä. Encoren lopuksi Of Montreal versioi lisäksi The Buzzcocksin punk-klassikon Ever Fallen In Love?, joka alleviivasi tätä faktaa vielä uudestaan.

Of Montreal on sen verran mielenkiintoinen ja idearikas yhtye, että toivon heidän pystyvän keskittymään laulunkirjoituksen ytimeen ja luomaan yhtä yksinkertaisen toimivia kappaleita kuin esikuvansa. Silloin tarvittaisiin vähemmän kohkausta ja trikoopukuisia rapuja... mutta toivottavasti niistäkään ei silti luovuttaisi kokonaan.

Arvio: 3/5

Of Montreal - Heimdalsgate Like A Promethean Curse [lähde]

The Buzzcocks - Ever Fallen In Love? [lähde]

Redrumista keikkapaikkana vielä sen verran, että se on ehdottomasti todella tervetullut tulokas Helsinkiin. Voi olla, että Of Montrealin kaltainen kovassa nousuhypessä oleva yhtye olisi saanut Tavastiankin täyteen, mutta Redrumin kokoisessa pienemmässä klubissa tunnelma oli täydellisen tiivis ja innostava. Entisen Uniq:in tilat oli uusittu tyylikkäästi ja ilmastointi, valot ja etenkin äänentoisto toimivat täydellisesti. Äänenlaatu oli niin hyvä, että hetken aikaa jopa luulin bändin koko soiton tulevan taustanauhoilta, koska se kuulosti niin kirkkaalta ja tasapainoiselta. Ainoa miinus tulee lavan mataluudesta. Kuten kuvasta yllä näkyy, bändi on lähes samalla tasolla yleisön kanssa mikä tarkoittaa sitä, että hyvän näkymän esiintyjästä saavat oikeastaan vain eturiviin päässeet katsojat.

Tweet