Viime aikoina olen huomannut, että olen alkanut entistä lyhyemmällä perspektiivillä tajuta omaa typeryyttä ja ärsyttävyyttä. Ennen oli niin, että saattoi ajatella että "No olinpa muutama vuosi sitten todella väärässä ja ajattelin ja tein tyhmästi". Mutta nykyään sellaiset asiat havaitsee entistä nopeammin: olin rasittava tollo kaksi vuotta sitten / viime vuonna / viime kesänä / viime kuussa / toissapäivänä...Tästä seuraa varmaankin pian se, että perspektiivi ensin saavuttaa reaaliajan ja sitten menee pian edelle. Sitten voi jo etukäteen tietää olevansa typerys huomenna / ylihuomenna / ensi kesänä / kahden vuoden kuluttua...
Enkä nyt tarkoita mitään yksittäisiä asioita, jotain kännitoilailuja tai sellaista (itse asiassa sellaista pitäisi ehkä ennemminkin joskus kokeilla) - en oikeastaan minkään tekemistä, vaan pikemminkin olemista. Ja siinä on se vaikea juttu, että olemista on hyvin vaikea korjata parempaan suuntaan, ainakaan lyhyellä aikavälillä tai näköjään edes useammassa vuodessa. Tekemistä olisi helpompi muuttaa.
Jos ei olisi pakko, niin en kyllä hengailisi paljoa itseni kanssa. Ainakaan pidempiä aikoja, ei sellaista jaksaisi.
Mutta samanlaista se on varmaan kaikilla. Suurin osa ihmisistä on tiettyinä hetkinä tavalla tai toisella aavistuksen naurettavia tai säälittäviä. Tunnen oikeastaan vain pari ihmistä, jotka ovat täydellisen cooleja koko ajan. Enkä enää ole aivan varma, ihailenko vai pelkäänkö heitä.
MP3:
Massive Attack - Unfinished Sympathy [lähde]
Robbie Williams - Tripping [lähde]
Muuta: Tällaisen tekeminen on kai tällä hetkellä joku ns. juttu. Klikkaa kuvaa ja luo oma friikkimutaatioeläinomakuvasi:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti