En oikein tiedä, onko se rakkautta vai mitä. Hänen kanssaan puhuminen on joka kerta kyllä todella kivaa, ja joka kerta kun hän lähtee pois, minulle tulee jotenkin surullinen olo. Ja kaikkia keskusteluja hänen kanssaan miettii vielä jälkeenkinpäin. Mutta tuleeko tämä tunne luonnostaan, vai yritänkö jotenkin alitajuisesti vahvistaa sitä? Ja jos asiaa miettii järjellä, olemme kovin erilaisia... eivätkä ne jutut nyt niin hyviä ole... ja hän on ehkä maailman kiireisin ihminen.Hänen seurassaan on helppo olla, mutta todellista kontaktia on kuitenkin ehkä jotenkin vaikeaa saada. Mieluiten en miettisi koko asiaa, jos voisin olla miettimättä.
Tekstit
4 kommenttia:
kuka kuka? en varmaan tunne.. köh?
Joo et varmaan, sulla ja mulla ei oo monia yhteisiä tuttavuuksia.
;-)
Paitsi Francois. :-D
saanenko kysyä onko hän mies vai nainen?
Saat, Juha. Vastaus: nainen. (Se varmaan tulee täällä esille jossain aikaisemminkin.)
Lähetä kommentti