Ärtynyt

Nyt on kyllä kaamosmasennus (toivottavasti) huipussaan. Tämä viikko on tähän mennessä ollut varsinaista rimpuilua.

Yksi piirre, jota inhoan itsessäni ehkä eniten, on se että väsyneenä olen todella ikävä ihminen. Olen 0,05:n millisekuntin päässä kiukuttelemisesta ja vittuilemisesta kaikille tai kaikelle mikä tulee vastaan. Tänään ja eilen on pitänyt oikein varta vasten lähteä pois ihmisten ilmoilta, ettei mitään peruuttamatonta pääse tapahtumaan.

Moni asia stressaa: opintopisteiden vähäisyys, ranskan-kokeen läheisyys (tulee luultavasti liittymään ensin mainittuun), "tuhansien" sähköpostien lähettäminen ja deadlinejen muistaminen, jne. - mutta ennen kaikkea väsymys. The Supernaturalsilla on sellainen biisi kuin I Wasn't Built To Get Up(mp3) ("...at this time") ja uskon, että se kertoo minusta. Seitsemältä aamulla heräääminen on marraskuussa yksinkertaisesti niin väärin!

Ei kai tähän auta kuin hyvät #7:at. Tavoitteena olla sängyssä viimeistään klo 22. Muuten en voi taata, mitä huomenna saattaa tapahtua...

Tweet