Levy: Albert Hammond, Jr. - ¿Como Te Llama? (Rough Trade, 2008)

The Strokesin kakkoskitaristi Albert Hammond, Jr:n ensimmäinen soololevy, vuoden 2006 Yours To Keep oli valloittavan simppeli kokoelma tarttuvia ja sujuvia pop-lauluja. Yours To Keep on siitä harvinainen levy, että se sopii lähes mihin tahansa tilanteeseen: aamuun, yöhön, työpäivään, sadepäivään, kotiin, matkalle... Sellainen on erittäin harvinaista, mutta erittäin hienoa.

Toisella sooloalbumillaan ¿Como Te Llama? Albert Jr. jatkaa toimivan konseptinsa mukaisesti, mutta tuo siihen myös uusia sävyjä. Ajattelin, että tämä arvostelu voisi olla track-by-track -periaatteella kirjoitettu, eli kerron erikseen levyn jokaisesta kappaleesta.

01 - Bargain Of A Century Aloitusbiisi on hyvä tiivistelmä koko levyn tunnelmasta: strokesmaiset new wave -kitarat surisevat ja Albertin laiska newyorkilainen aksentti laulaa niiden päälle kauniin ja hienoja yksityiskohtia sisältävän melodian. Bargain Of A Century näyttää myös sen, mikä tällä levyllä on uutta Yours To Keepiin verrattuna: erilaisia ja erilaiselta kuulostavia kitaroita on nyt paljon enemmän päällekkäin ja ne soittavat rohkeasti paljon sooloja. Ainakin itseäni kitaramusiikin ystävänä tällainen leppeä kitaramatto miellyttää: akustisten ja sähkökitaroiden sekoitus takaa, että kappaleet ovat energisiä, mutta silti melodisia.

02 - In My Room Tämä kappale voisi olla millä tahansa The Strokesin levyllä. Paitsi että The Strokes ei ole moniin vuosiin säveltänyt näin hyviä biisejä. In My Room sisältää tyylikkäitä vaihtoja aurinkoisesta tunnelmasta hieman melankolisempiin sävyihin ja sen kertosäe on erittäin tarttuva.

03 - Lisa Jo Yours To Keepin erityispiirteenä olivat erittäin melodiset ja monipuoliset rummut. Vain harvoilla levyillä kuuntelija pystyisi lähes viheltelemään pelkkien rumpujen mukana, mutta Yours To Keepillä se oli mahdollista. Sama linja jatkuu ¿Como Te Llama?:lla, mistä Lisa erinomainen esimerkki. Lisa on erinomainen esimerkki myös eräästä toisesta ¿Como Te Llama?:n vahvuudesta: kappaleen jokainen lyhytkin suvantokohta on täytetty jollain hauskalla pienellä riffillä tai melodianpätkällä. Tällainen yksityiskohtiin panostaminen on nykyään jopa melko harvinaista, joten se, että Albert Hammond Jr. jaksaa keskittyä kappaleissaan niiden pienimpiinkin osasiin, on erittäin riemastuttavaa.

04 - GfC Omituisesti nimetty GfC on levyn ensimmäinen single ja ilmiselvästi hitin kuuloinen. Tarttuva kitarakuvio ja mukavan elastinen bassolinja tukevat Albertin tarttuvaa laulumelodiaa. Kappaleen loppu on omistettu jälleen hienoille ja taitaville kitarasooloille, jotka eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksellisia, vaan pelkästään nautinnollisia.

05 - The Boss Americana Tämän nimisellä kappaleella ei voi olla muuta kohtaloa kuin kuulostaa kesäisen reippaalta autoilumusiikilta. Vanhanaikaisesti nykivä kitarariffi ja sitä melko tarkasti seuraava laulu jäävät päähän heti ensikuulemalta. Ja kuten koko levyllä, Albert Hammond Jr. ei lähde venyttämään melko yksinkertaisia ideoitaan liian pitkiksi, vaan osaa lopettaa kappaleen juuri oikeaan aikaan hieman ennen kolmen minuutin rajapyykkiä.

06 - Rocket Tämä on ensimmäisten kuuntelujen jälkeen ehkä oma suosikkibiisini levyltä. Painokkaasti muriseva kitara avaa kappaleen tehokkaasti, hieman sotilasmarssityyliset rummut tuovat siihen vastustamatonta potkua ja Albert laulaa raketeista heittäen mukaan "Oo-oo" -ulvaisuja, jotka nostavat minkä tahansa kappaleen arvosanaa aina yhdellä pykälällä. Erityismaininta ensimmäisen kertosäkeen jälkeisestä välisoitosta, joka vie kappaleen aivan uudelle tasolle, mutta ohjaa silti nokkelasti toiseen säkeistöön.

07 - Victory At Monterey Ylväs bassokuvio tuo taas mieleen tuoreimman Strokes-levyn, mutta muuten tämä synkkä kappale on paljon retrompi, kuin Hammond Jr:n pääbändin tuotanto. Kertosäkeen jouheva kitaratausta jää mieleen heti ensikuulemalta ja vaikka kappale onkin tavallaan melko junnaava, se on ehdottomasti yksi levyn kohokohtia. Rumpukomppi on jälleen erittäin kekseliäs ja Albertin laulusuoritus on intohimoinen ja tunteikas.

08 - You Won't Be Fooled By This Valssitahtiseen uuden aallon balladiin liittyy loppua kohden mukaan kauniilta kuulostavia viuluja. Ei mikään ääretön mestariteos, mutta sopii loistavasti levyn kokonaiskuvaan ja toimii hyvänä siltana ennen...

09 - Spooky Couch Selvä poikkeus albumin yleistunnelmassa ja tavallaan koko sen keskipiste. Tämä seitsenminuuttinen instrumentaalikappale pyörittelee käytännössä yhtä erittäin yksinkertaista melodiaa koko pitkän kestonsa ajan, mutta saa silti taitavalla kerroksittaisella tunnelmanrakentelullaan kuulijan mielenkiinnon säilymään. Lopun rummut ovat jopa aavistuksen verran triphopahtavat. Yleensä en suuremmin pidä instrumentaalibiiseistä, mutta tässä on jotakin selittämätöntä rauhallisuutta, hyväntuulisuutta ja leppoisuutta. Miksi instrumentaalien tarvitsisi aina olla otsa kurtussa leivottua bändin oman tekniikan ja tyylitajun ylikikkailevaa ylistystä? Albert kavereineen näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin...

10 - Borrowed Time Bluesreggae-kappale kuulostaa lähtökohtaisesti kauhealta, mutta Albert Hammond Jr. osaa toteuttaa tällaisenkin kiinnostavasti ja tarttuvasti. Kertosäe on pelkkää "Ooo ooo oooh, aaa aaa aaa-aaah":ia, mikä ei ole ollenkaan paha asia, vaan jälleen hieno osoitus tämän levyn vaivattomasta pop-näkemyksestä. Kitarasooloja piisaa jälleen.

11 - G Up Kesäisesti keinuva G Up tuo mieleen edellisen levyn Holidayn ja Hard To Live In The Cityn. Kappale sisältää jälleen kaikki tämän levyn yleisimmät ominaispiireet: kerroksittaiset kitarat, nokkelat rumpukuviot, taitavat tunnelmanvaihdot, Albertin äärimmäisen miellyttävän lauluosuuden ja noin kaksi-ja-puoliminuuttisen keston.

12 - Miss Myrtle Tämäkin voisi helposti olla Yours To Keep -levyltä. Yksinkertainen kitarakuvio helisee aavistuksen verran jamaikalaisen rytmin päällä ja Albert pudottelee sen päälle leppoista laulua. Myöhemmin kappale ottaa matkalta mukaansa yhä enemmän ja enemmän instrumentteja ja päätyy iloiseen sekametelisoppaan.

13 - Feed Me Jack or How I Learned To Stop Worrying And Love Peter Sellers Rauhallinen ja kaunis balladi päättää levyn hienoihin tunnelmiin. Rumpukomppi on jälleen kerran astetta hauskempi kuin tällaisissa kappaleissa yleensä ja jouset sekä kaiutettu laulu tuovat kokonaisuuteen oman upean sävynsä. Ja taas kaikki on ohi ennen kuin kolme minuuttia tulee täyteen.

Kokonaisuudessaan ¿Como Te Llama? siis laajentaa Yours To Keepin lähes täydellistä pop-palettia uusiin suuntiin: hieman rockimmaksi, hieman reggaemmaksi, hieman monipuolisemmaksi. Musiikillisten tyylisuuntien kokeilu ei kuitenkaan missään vaiheessa vie huomiota pääasiasta, eli erinomaisen taidokkaasti kirjoitetuista kappaleista. Albert Hammond Jr. on tämän hetken nuorista pop-kyvyistä tyylikkäimpien ja taidokkaimpien joukossa ja ohittaa soololevyillään käytännössä jopa The Strokesin. ¿Como Te Llama? on vuoden 2008 ehdoton kesälevy ja pitää varmasti pintansa myös syksyn sateiden saapuessa.

4/5

MP3:
GfC [lähde]
Lisa [ibid.]
Victory At Monterey [lähde]


Albert Hammond, Jr. - Spooky Couch -"video"

Tweet