
Risingson ei pelottele yllätyksillä tai efekteillä, vaan hitaasti hiipivällä klaustrofobisella tunnelmalla, joka aivan kirjaimellisesti saa kuulijan veren sakkautumaan. Ainakin itselläni suonet tuntuvat menevän ihan oikeasti aivan elottomiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Daddy G:n matala ja käheä, jotenkin haudantakaiselta kuulostava ääni lipuu mukaan toisessa säkeistössä.
Kappaleen video on ehkä hieman liian alleviivaava, mutta se kyllä tavoittaa jotain biisin hyytävästä olemuksesta. Vielä parempaa on kuitenkin laittaa silmät kiinni ja kuvitella itse...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti