Edellisessä postauksessa haaveilin standardirantalomasta. Kuvitelmissani perusturistipäännollausmatka vaikutti hyvin houkuttelevalta. Sitä se on vieläkin, mutta ehken ottanut aivan kaikkia asioita huomioon.
Esimerkiksi mahdollisuutta rantakaraokeen.
Olin eilen pitkästä aikaa Espoossa Kivenlahden uimarannalla, joka on aikaisemmin ollut erittäin viihtyisä ja toimiva rentoutumispaikka. Puitteiltaan se oli sitä yhä, mutta eräs pieni yksityiskohta vaivasi melkoisesti ja heikensi aurinkonautintoa merkittävällä tavalla: rantabaarin terassilla oli käynnissä karaoke. "Ja seuraavana meillä on vuorossa... Pirjo! Ja Pirjolla on tänään 60-vuotissyntymäpäivä, onneksi olkoon Pirjo! Pirjo laulaa kappaleen Sydän lyö bum bum bum, ole hyvä, Pirjo!"
Oikeastaan edes se, että Pirjo tovereineen vuodatti keskioluenkatkuista sydänvertaan masentaviin suomalaisiskelmiin, ei ollut kaikkein pahinta. Itse asiassa eniten häiritsi koko konsepti yleisesti: se, että jostain löytyy suuri rypäs ihmisiä, joiden ajatus hauskasta tavasta viettää helteistä sunnuntai-iltapäivää on vääntäytyä espoolaisen uimarannan rähjäisen rantakahvilan terassille kumoamaan tuoppeja, käristämään punertavaa ihoaan aivan melanoomariskin äärirajoille saakka ja korisemaan korneja iskelmätekstejä epätoivoisen innokkaan karaokejuontajan johdolla.
Eikä siinä vielä kaikki: ... jotkut parit jopa intoutuivat tanssimaan.
Joten en olekaan enää aivan täysin varma, nauttisinko sittenkään Torremolinoksen-lomasta. Pitäisi luultavasti varmistaa etukäteen, ettei karaoke ole alueella suosittu harrastus. Juntit, eläimet ja lapset eivät häiritse minua lainkaan, kunhan niitä ei tarvitse koskettaa, eikä niistä kuulu ääntä.
MP3: Travis - Turn [lähde]
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti