Palkintogaalojahan maailmassa riittää. Useimmat niistä järjestetään aina vuoden alussa: tammi-helmikuussa on hyvin helppo seota kaikkien oscareiden, britsien, venlojen ja Marttojen teräsvillaneulepalkintojen keskellä.Musiikin saralla yksi tärkeimmistä ja arvostetuimmista palkintojuhlista on kuitenkin keskellä vuotta. Nationwide Mercury Prize on kuin englantilaisen musiikkiskenen vastine Finlandia-palkinnolle suomalaisessa kirjallisuudessa. Mercury-palkintojen ehdokaslista julkistetaan aina heinäkuussa ja voittaja valitaan syyskuussa. Mukaan pääsevät edeltävän vuoden parhaat englantilaiset albumit ja kilpailun kriteerit ovat nimenomaan musiikillisia ja taiteellisia, eivätkä kaupallisia kuten useimmissa muissa palkintomittelöissä.
Tämän vuoden Mercury-ehdokaslista julkaistiin eilen ja joukossa on monta erinomaista albumia Radioheadin In Rainbowsista Adelen 19:n kautta The Last Shadow Puppetsin The Age Of The Understatementiin. Omasta mielestäni palkinnon ansaitsisi kuitenkin ehdottomasti Elbow'n The Seldom Seen Kid, joka ei ole pelkästään tämän vuoden, vaan myös ehkä koko vuosikymmenen paras albumi. Toivon Elbow'n levyn voittoa niin paljon, että asetin sen puolesta €100:n panoksen William Hillin vedonlyöntipalvelussa. Olisin The Seldom Seen Kidin voitosta joka tapauksessa äärimmäisen mielissäni, mutta vedon ansiosta lisäksi vielä €700 enemmän mielissäni.
Mercuryt ovat kuitenkin siitä hieno kisa, että voittajaa on hyvin vaikea ennustaa: välillä ennakkosuosikit (1996 Pulp, 2004 Franz Ferdinand) jyräävät, välillä yllätysnimet (1997 Roni Size / Reprazent, 2002 Ms. Dynamite) kaappaavat palkinnon. Vasta 9. syyskuuta saamme tietää, kuka voittaa.
Sitä ennen kannattaa viimeistään nyt tutustua Elbow'n klassikkoalbumiin, jos ei ole sitä jo tehnyt. The Seldom Seen Kid -levyn voi tilata itselleen esimerkiksi tästä.
MP3:
Elbow - The Bones Of You [lähde]
Elbow - Grounds For Divorce [sama]
Elbow - An Audience With The Pope [sama]
Elbow - One Day Like This (Live, Glastonbury 2008)
Tekstit
2 kommenttia:
jos haluat elbow'n voittavan, niin eikö olisi kannattanut lyödä vetoa muiden nominaattien puolesta? se on eräänlainen vakuutus: jos tulee paha mieli suosikkibändin huonosta menestyksestä niin saapahan vähän lohdutusta voittorahojen muodossa.
tuo sinun ratkaisu on vähän kaikki-tai-ei-mitään tyylinen.
Hmm joo tavallaan oot oikeessa, mutta toisaalta ei. Ajattelin nimenomaan sua ja meidän talvista Brits-vetoa, kun tein tätä. Sä bäckäsit kaikkia hyviä ja mä yritin valita teknisesti "todennäköisiä" voittajia. Mutta sitten kaikki hyvät voitti kuitenkin.
Joten jos nytkin kävisi niin..?
P.S. Hauskaa loman alkua!
Lähetä kommentti