Pidän kovasti syömisestä ja juomisesta, mutta ennen kaikkea juomisesta. Enkä siis niinkään tarkoita alkoholijuomia. Itse en vain pysty juomaan kahdeksaa tuoppia illassa, parinkin kohdalla raja alkaa jo tulla vastaan. Mutta ei huonon olon vuoksi, vaan enemmänkin maun vuoksi. En vain oikein ole löytänyt omaa suosikki-alkoholijuomaani. G&T on joskus hyvä, mojito myös, viski joissain tilanteissa, Bailey's, ehkä pullo Stellaa tai hyvä Guinness... mutta mikään ei vain voita Pepsiä.Voisin teoriassa olla joka hetki juomassa jotakin. Jokaiseen kellonaikaan, paikkaan, tilanteeseen ja tunnelmaan on sopiva juoma. Mikä muka tuntuu paremmalta, kuin astua sateisena ja harmaana päivänä johonkin lämpimään kahvilaan ja tilata höyryävä juoma mukaan? Tai hörppiä uimarannalla kylmästä limsatölkistä, jonka kosteanviileään alumiinipohjaan on tarttunut hiekanmurusia? Oikein hedelmälihainen appelsiinimehu aamulla lämpimän paahtoleivän kanssa?
Keväällä minulle sattui nk. "Radiohead & Pepsi -yö". En saanut unta, joten join vuoron perään teetä ja Pepsiä ja kuuntelin Radioheadin uusimman levyn monen monta kertaa läpi. Kuuma tee sai haluamaan kylmää Pepsiä ja kylmä Pepsi vuorostaan kuumaa teetä: se oli positiivinen noidankehä.
Omat suosikkijuomani ovat siis Pepsi ja vihreä tee. Sitrushedelmillä ja runsailla jääpaloilla höystettyä Pepsiä parempaa kokonaisuutta ei olekaan. Viimeksi jääkaappini oli ilman Pepsi-varantoja luultavasti joskus viime syksynä. Vihreä tee puolestaan on raikas, lämmittävä ja maukkaalla tavalla terveellisen olon aikaansaava neste. Joskus saan postissa saksalaiselta ystävältäni lähetyksenä vihreää kiinalaista luomuteetä, jonka veroista en ole vielä mistään muualta löytänyt. Se kuitenkin loppuu aina liian pian, joten perusteeni tällä hetkellä on yhä New Yorkin Chinatownista jo puolitoista vuotta sitten ostettu satsi vihreää ruutia.
Oikeastaan ainoat juomat, joita en juo, ovat erilaiset kuplivat mineraalivedet sekä maito. Niillekin tietysti löytyy oma tilanteensa, mutta sellaiset tilanteet vain ovat hyvin harvassa. Itse asiassa maidon juominen on aikuiselle ihmiselle melko epäluonnollista: ihminen on käytännössä ainoa nisäkäs, joka juo maitoa vielä kasvuiän jälkeenkin. Pepsin juominen on sen sijaan hyvin luonnollista.
Äsken Sähkötalon Robert's Coffeesta aamulattea ostaessani jonossa takanani ollut amerikkalaismies tilasi leveällä jenkkiaksentilla "A black coffee and an apple strüdel". Hänkin varmasti tiesi, mikä juoma sopii juuri omenatortun kanssa juuri tällaisena aamuna.
MP3: Radiohead - House Of Cards (Scotch Mist Live) [lähde]
P.S. Pidän erittäin paljon englanninkielisestä määritelmästä soft drinks. Se kuulostaa aina todella houkuttelevalta.
P.P.S. Ylläolevasta kuvasta löytyvä AquArius oli erinomaisen raikasta urheilujuomaa, jota oli myynnissä n. vuoden 1992 kieppeillä Barcelonan olympialaisten aikaan. Sitä valmistetaan ilmeisesti yhä joissain Euroopan maissa, mutta en ole päässyt maistamaan sitä vuosikausiin. Ikävoin AquAriusta.
Tekstit
9 kommenttia:
Mä luulen kyllä, että useampikin nisäkäs joisi mielellään maitoa sen kasvuiän jälkeenkin. Niillä vain ei ole sellaista paikallista Siwaa josta ne voisi käydä sitä ostamassa :P
Harmi että hampaat ei tykkää Pepsistä tai muusta yhtä poreilevasta niin paljon kuin itse tykkäisin.
tää oli kyllä niin perus-pete -postaus. Olet juomaorientoitunut. Itse en juo limua melkein koskaan (ja silloinkin usein niin, että jossain tarjotaan ja on vähän pakko). maitoa tai teetä en juo koskaan. kahvia mustana kyllä.
Mutta kyllä mä silti ymmärrän sen, että tiettyyn tilanteeseen käy tietty juoma
Kävin äsken kaverin kanssa intialaisessa ravintolassa syömässä ja otin ruokajuomaksi loistavan inkiväärijuoman. Sopi loistavasti kanatandoorin kanssa...
Toissapäivänä firman pomo ilmoitti yhtäkkiä, että "Nyt kaikki katolle juomaan bisseä". Ehkä tästä on vähän turha valittaa, mutta iltapäivään ja kattoterassiin olisi sopinut täydellisesti esimerkiksi jäätee – Lapin Kulta vain väsytti. ;-)
Kyllähän Pepsi nyt häviää mennen tullen punavalkoiselle serkulleen! Ja eritoten sen punamustalle versiolle, olkoonkin, että hampaat ei tosiaan taida tykätä niistä mistään.
Erinomaisen omituinen ja siksi melkein kokeilemisen arvoinen virvoitusjuoma on ehkä myös sveitsiläinen Rivella.
Vierailin pari viikkoa takarein yrityksessä, joka valmistaa sen nesteen, jota käytetään coca-colan pohjana. Todettakoon, että kyseessä on petroolista raffinoitu aine.
Ei ole sen koomin tehnyt mieli.
Kerro lisää! Oikeesti? Siis miten se tapahtuu? Miksi vierailit siellä? Missä se sijaitsi? Raffinoidaanko Cokis petroolista ympäri maailman vai ainoastaan Franskassa?
Krhöm, Pepsissähän käytetään vain luonnollisia yrttejä ja tunturipurojen vettä. ;-)
Noh siis, firma kuului meitin opintoreissun ohjelmaan. Tekevät paljon muutakin petrolista raffinoitua, muoveja ja kemikaaleja nyt aineskin.
LyondellBasell :in omilta sivuilta voi tiirailla lisää...
Ja olettaisin, että kokiksen "pohjasiirappi" on sama kemiallinen yhdiste kaikissa maissa. En onnistunut sitä tuolta sivuilmta suoraan löytämään, mutta google ehkä kertoisi lisää.
Siis, täydennän:
Jos oikein ymmärsin, kyseinen neste on se, joka sitten myydään Coca-Cola Companylle, joka taas tekee siitä kuuluisan salaisen reseptin mukaisen siirappinsa.
Lähetä kommentti