New Yorkiin

Muutaman tunnin kuluttua lähden kuuden kaverini kanssa New Yorkiin juhlistamaan uutta vuotta. Laukut on pakattu ja eurot vaihdettu dollareihin, matkalukeminen on mukana ja iPod ladattu.

Nyt pitäisi saada vähän unta, mutta jännittää sen verran, etten varmaan pysty nukahtamaan. Päivästä tulee pitkä: jatkolentoa Amsterdamista joutuu odottamaan n. 5 tuntia!

Yksi matkakumppaneistani kysyi aivan tosissaan, saako lentokoneeseen ottaa avaimet mukaan. Ne kun ovat niin "terävät".

Skotlantilainen The View soittaa 2. ja 3. tammikuuta Mercury Loungessa ja ensimmäiselle keikalle on ainakin tällä hetkellä vielä lippuja jäljellä. Mitään huippusuperkeikkoja ei tammikuun ensimmäisellä viikolla oikein muuten ole.

Yritämme ehkä myös päästä katsomaan Conanin show'ta, joskin se on ehkä suomalaisille vähän last season -juttu jo nyt. (Toisaalta Conan on aina hauska, joka ilta.)

Itse haluaisin ehkä käydä alkuperäisen Kramerin kiertoajelulla, se voisi olla hauskaa. Kuulemma on olemassa myös sellainen kiertoajelu, jossa käydään "maailman hienoimmassa McDonald'sissa", jossa ruokailijoita viihdyttää flyygelin soittaja.

Eniten odotan ehkä aivan tavallista oleskelua, syömistä ja juomista ja kävelyä ja ihastelua. Kaikki suurimmat turistikohteet Central Parkia lukuunottamatta näin jo viime kerralla, mutta totta kai ne voisi käydä katsastamassa uudelleenkin. Ja Donald Trump olisi hauska bongata Trump Towerin paikkeilta, se olisi maailman hienointa (tiedättehän?).

Nyt siis vähän uniyritystä ja sitten matkaan!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Tweet

Listat 2006: lauseet

Viimeinen tämän vuoden parhaus-listoista on Vuoden lauseet 2006 -lista. Tämä on siinä mielessä vähän huijausta, että en oikeastaan alkanut ajattelemaan mikä olisi vuoden paras lause ennen kuin joulukuussa, joten listalla on käytännössä vain marras-joulukuussa kuultuja lauseita. Tosin yksi on kesältä.

Kerron ensin hyvät, ja lopuksi parhaan.

"Melkein toivon, että olisin niin tyhmä, etten itse tajuaisi."

"Mitä iloa mulle itsestäni on?" (Tämän sanoi tyttö, joka haluaisi olla poika, jotta voisi iskeä tyttöjä koska pitää tyttöjä parempina ihmisinä. Siitä että on itse tyttö, ei siis ilmeisesti ole mitään iloa.)

"Nää on niitä kreisejä öitä kun me ei nukuta ollenkaan!" (Olen erittäin ilahtunut, että näin kliseistä lausetta voidaan käyttää ihan tavallisessa arkipuheessa, eikä hölmössä pop-lyriikassa.)

"Olen kuin jeesuspukki [Jeesuksen ja joulupukin yhdistelmä, siis]: mulla on lahjoja ja kärsin muiden puolesta." (Tästä kyllä huomaa, että tätä on vähän kalasteltu...)

"Vesi on sellanen luonnon oma juttu."

Sitten vuoden paras lause:

"No olishan se tosiaan sen yhden säälittävän ohuen, Vilijonkan muotoisen tekosuklaan arvoista kun kuulee et miten kauheet elämät mun kämppiksillä on."

Raati (minä) antaa extrapisteitä upeasta käsiteyhdistelmästä "Vilijonkan muotoinen tekosuklaa", joka kuulostaa epätodelliselta mutta joka toden totta on olemassa (mutta mitä on 'tekosuklaa'?). Lauseen tarkoitusta on ehkä parempi olla selittämättä, se kuulostaa vielä hauskemmalta näin.

Jos haluat lukea vielä lisää hauskoja tosielämän lauseita, käy vaikka osoitteessa http://www.overheardinnewyork.com

Tweet

Listat 2006: albumit

Vuoden levyt 2006 ovat tässä. Taas kaksi ryhmää: sellaiset, jotka ilmestyivät 2006 ja sellaiset jotka löysin itse ensi kertaa 2006. Vuoden 2006 levyt on rajattu 5:een parhaaseen. (Pahoittelut sekavasta kuvien sijoittelusta - Bloggeria on hankalampi käyttää kuin mitä luulisi.) Ensimmäinen albumi on parhausjärjestyksessä, muut eivät. Ladattavaksi annettu biisi ei useimmissa tapauksissa ole levyn paras biisi, vain yksi esimerkki kyseisen levyn sisällöstä.


Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That's What I'm Not

Vuoden tärkein ja paras levy ilmestyi heti tammikuussa. Rajojenrikkojabändien sukulinja menee nyt seuraavasti: The Beatles > Sex Pistols / The Clash > The Smiths > The Stone Roses > Oasis > Arctic Monkeys. Arctic Monkeysin yhteys edeltäjiinsä on se, että se teki heti ensiyrittämällä loistavan albumin, joka muutti musiikillisen ilmaston täysin (jo nyt Englanti on täynnä Arctic Monkeys -kopioita) ja puhui suoraa asiaa omalla äänellään, joka oli tällä kertaa sheffieldiläisen 19-vuotiaan nuoren miehen. Arctic Monkeys toi peliin loistavia biisejä ja omaperäisen asenteen ja lunasti paikkansa suurten joukossa.

Lataa vaikkapa When The Sun Goes Down [lähdeblogi].


James Dean Bradfield - The Great Western

Manic Street Preachersin laulajan soololevy oli yllättävän hyvä. Bradfield kirjoitti parhaat biisinsä lähes kymmeneen vuoteen ja löysi kaivattua energiaa. Lataa An English Gentleman.

The Killers - Sam's Town

Tuntui ilmestyessään lokakuun alussa vuoden parhaalta levyltä, mutta koki melkoisen inflaation, koska soitin sitä aluksi aivan liikaa (3 kertaa päivässä viikon ajan). The Killers otti esikoislevynsä ja teki siitä suuremman, avaramman, suoremman ja helpomman version. Ei sisällä yhtään huonoa biisiä. Lataa When You Were Young [lähdeblogi].

Razorlight - Razorlight

Äärimmäisen tiukka paketti perinteistä englantilaista kitarapoppia nuorten, laihojen ja melko vihaisten miesten soittamana. Tällainen ei voi mennä vikaan. Yksi vuoden kuuntelijaystävällisimmistä levyistä. Ei yhtään huonoa biisiä. Lataa In The Morning [lähdeblogi, kannattaa muutenkin käydä - erittäin hyvä blogi ja on tässä postauksessa lähteenä useammassakin kohtaa].

Thom Yorke - The Eraser

Yllätyssuosikki. Luulin ensin että tämä olisi minulle liian vaikeaa musiikkia, mutta Thom Yorke onkin tällä levyllä selkeämpi kuin ehkä monesti Radioheadin kanssa. Todella yhtenäinen kokonaisuus ja erottuu massasta. Lataa nimibiisi The Eraser [lähdeblogi].

___________________________________
Sitten parhaat new-to-me -levyt tältä vuodelta:


The Cardigans - Long Gone Before Daylight

Joskus kohtaa levyjä, jotka muuttavat elämää - ja tämä on sellainen. Long Gone Before Daylightin kuulemisen jälkeen en ole enää ollut sama. Jotenkin todella surullinen levy... mutta silti monesti hauska. Tämä lähtisi mukaan autiolle saarelle. Lataa Communication, Couldn't Care Less ja For What It's Worth.

Hard-Fi - Stars Of CCTV

Myöhästyin tästä vuodella. En päässyt alussa mukaan, koska hittibiisi Hard To Beat muistutti mielestäni liikaa The Braverystä, joka oli yksi viime vuoden surkeimmista uutuusbändeistä. Stars Of CCTV on kuitenkin täynnä hienoja biisejä ja realistisia sanoituksia. Kappaleista kuulee, että bändi todella tarkoittaa sanomaansa. Tämän levyn tekeminen oli ainoa keino päästä pois tylsästä Lontoon esikaupungista. Lataa Hard To Beat [lähdeblogi].

U2 - Achtung Baby

Tämä levy pitäisi olla oppikirjamateriaalina jokaiselle menestystä saaneelle rockbändille. U2 jätti 1980-luvun tyylistään melkein kaiken vanhan pois ja otti ennakkoluulottomasti uutta tilalle. Nykyään mainstream-rock kuulostaa paljonkin tältä, mutta tämän kuuleminen 1990-luvun alussa olisi varmasti ollut järisyttävää. Sisältää paljon muutakin kuin hittibiisit One ja Even Better Than The Real Thing. Lataa Acrobat [lähde] ja So Cruel [lähde].

Tweet

Listat 2006: biisit

Nyt listataan tämän vuoden parhaat biisit, sopivasti vaikka eräänlaisena joululahjana. 2006 oli taas hyvä vuosi musiikille, sekä uudet että vanhat bändit laittoivat ilmoille laatulevyjä ja lukuisia erinomaisia kappaleita.

Olen tässä jakanut vuoden 2006 biisit kahteen ryhmään, eli sellaisiin jotka todella julkaistiin tämän vuoden aikana sekä sellaisiin jotka ovat - kuten Amerikassa sanottaisiin - "new to me", eli jotka kuulin ensi kertaa vasta tänä vuonna vaikka ne olisikin julkaistu alunperin jo aiemmin. Lista ei ole täysin definitiivinen, joitain kappaleita puuttui koska en löytänyt niistä mp3:sta / jaksanut itse tehdä niistä mp3:sta (mutta kaikki merkittävimmät ovat tässä listassa).

Vuoden biisi 2006: Guillemots - Trains To Brazil [lähdeblogi] Vastustamattoman svengaava ja melodialtaan ainutlaatuinen biisi brittiläis-brasilialaiselta kokoonpanolta (kuvassa).

Muut 2006 - eivät parhausjärjestyksessä:

U2 - Window In The Skies [lähdeblogi]

Lily Allen - Smile [lähdeblogi]

The View - Wasted Little DJ's [lähdeblogi]

Razorlight - America [lähdeblogi]

Arctic Monkeys - Who The Fuck Are Arctic Monkeys [lähdeblogi]

The Killers - Why Do I Keep Counting [lähdeblogi]

Thom Yorke - Harrowdown Hill [lähdeblogi]

Amy Winehouse - Rehab [lähdeblogi]

Dirty Pretty Things - Bang Bang You're Dead

Salem al-Fakir - Dream Girl

James Dean Bradfield - An English Gentleman

Oasis - Slide Away (Live in Toronto 7.11.2006)

New-to-me:

Jay-Z - Song Cry (MTV Unplugged)

Garbage - You Look So Fine (Fun Lovin' Criminals Version)

The Smiths - A Rush And A Push And The Land Is Ours

The Cardigans - Explode

Tweet

Treffit

Olin eilen treffeillä itseni kanssa. Kävimme ensin Eatzissä syömässä sushia. Se olikin lempiruokaani, joten tein oikein hyvän valinnan viedessäni minut sinne. Vihreä tee oli huipputasoista ja sushi-liukuhihna on yhä mahtava.

Sitten menimme elokuviin. Uusi James Bond oli mielestäni erinomainen ja myös minä tuntui pitävän siitä. Paras Bond ikinä, siitä olimme yhtä mieltä.

Elokuvan jälkeen menimme minun luokseni ja vietimme vähän romanttista aikaa aivan yksistään. (Totta puhuen olin itse jo hieman väsynyt, mutta en kehdannut kertoa itselleni.)

Mielestäni treffit olivat oikein onnistuneet ja luulen että myös minä on samaa mieltä. Ehkä tästä kehkeytyy vielä jotain.

Tweet

Dylan Moran

Tweet

"Two sugars would be great"

Heräsin äsken päiväunilta. Kello on nyt puoli kuusi illalla. Siivosin vähän ja löysin eri puolilta asuntoa neljä tyhjää Red Bull -tölkkiä. Silityslauta on esillä, vaatemyttyjä, mandariininkuoria ja CD:itä joka puolella.

Menin tänään aamulla yhdeksäksi töihin, ilman että nukuin sitä ennen (kai) yhtään. Vaihtoehdot ovat että joko en nukkunut ollenkaan, tai sitten näin erittäin realistista unta että olisin kieriskellyt sängyssä valveilla.

Jaksoin töissä ihmeen hyvin. Avustamani ala-asteenopettaja oli itsekin niin puhki, että rupesi itkemään luokkansa edessä kesken päivän. Itse en muistaakseni sortunut mihinkään typeryyksiin vaikka unen puutteesta kärsinkin. (Vai haukuinko jonkun nokkavan kuudesluokkalaisen Fubu-housuja? Saattaa olla...)

Eilisiltana oli kyllä hauskaa. (Paitsi Eliten ruoka oli jälkiruokaa lukuunottamatta pieni pettymys. Ateria oli kuitenkin ilmainen, joten en valita.) Trivial Pursuitissa joukkueemme tappio oli niukka, mutta varmasti ansaitu. Itse tiesin muille mahdottomalta tuntuneen Björk-kysymyksen helposti. Ystäväni olivat niin anteliaita, että osuuteni jaetusta taksimatkastamme oli pienempi kuin mitä olisi kuulunut olla. Ja taksin radiosta tuli Beatlesin Revolution ja Oasikselta Some Might Say.

Koko päivä on kyllä ollut todellista hullunmyllyä. Ajantaju on kateissa (on niin pimeääkin, että ulos katsomalla on mahdotonta sanoa, paljonko kello on). Nyt muutama tunti valveillaoloa ja kello taas seitsemältä aamulla soimaan. (Vuoden viimeinen työpäivä!)

Jos saisitte joltain tytöltä sellaisen joulukortin, jossa nimeksenne vastaanottaja-kohtaan olisi laitettu "Pete-buddy", tulkitsisitteko sen niin, että se ei kovinkaan paljon rohkaise minkäänlaiseen romanttiseen tulevaisuuteen?

Pulp - Bar Italia (mp3)

Pulp - The Day After The Revolution (mp3)

Tweet

Listat 2006: koukussa

Ensin asiat, joihin olin tänä vuonna koukussa. Tai ei oikeastaan "koukussa"... hmm, ehkä ennemmin niin että olin ihastunut niihin jonkun aikaa (joihinkin pitempäänkin). Asioita, joita oli jonkun aikaa kova halu ja lähes pakko tehdä / syödä / kuunnella / tms, niin ettei olisi halunnut harrastaa oikein mitään muuta. Osasta pidän vieläkin, osa on mennyt jo selvästi ohi. Siispä tällaista oli vuonna 2006:

Pepsi, maku-Pepsit, Pepsi sitruunalla, root beer, Bailey's, paahtoleipä, bagelit, lemon curd, punakantinen Jacky-makupala, vispipuuro, Omar hillolla, nuudelit, Picnicin club sandwich, Blur: Battery In Your Leg, Garbage: You Look So Fine (Fun Lovin' Criminals Version), The Cardigans: Explode, U2: Window In The Skies, uimaranta, lenkkeily, mandariinit, IGS, Helsingin Sanomat, kylpy, nukkuminen, elokuvissa käyminen, puvun käyttäminen, joulukalenterit, teksti-TV, yöpyöräily, italialainen jäätelö, Oasisgeneration.com, Nintendo-emulaattorit, The Killers: Sam's Town -levy, hymiöiden keräily, teen keittäminen, kirjastossa tahallisen myöhään oleminen, kissanristiäisiin osallistuminen, Hawaii Twin -halpispizzat, Guillemots: Trains To Brazil, Jay-Z: Song Cry (MTV Unplugged), autossa istuminen, kakut, tentistä pois pääseminen, Hard-Fi: Stars Of CCTV -levy, rock-visa, The Divine Comedy: Tonight We Fly, netti-Kimble, kesäaamut, eBay, peliautomaatit, The Libertines: Death On The Stairs, Mariah Carey: Without You, parhaan mahdollisen mustekynän etsiminen, Civilization IV, Danone-kookosrahka, The Ark: It Takes A Fool To Remain Sane, säätietojen kyttääminen, Engrish.com, barbeque-HP, YouTube.

P.S. Lista päivittyy sitä mukaa, kun muistan lisää asioita.

Tweet

Vuoden loppulistat

Vuoden lopussa lähes kaikkien lehtien palstat, televisio-ohjelmat ja blogit täyttyvät listoista, joilla listataan vuoden parhaat mitkäikinä.

Aion itsekin osallistua kyseiseen ilmiöön, koska pidän sekä lopuista että listoista ja vuoden loppulistoissa nämä kaksi asiaa yhdistyvät hienolla tavalla.

Tässä tullaan listaamaan ainakin totta kai vuoden parhaat levyt ja biisit (mutta vähän eri tavalla kuin ehkä yleensä), vuoden parhaat postaukset tässä blogissa (ehkä on hyvä katsoa vähän, mitä on tullut kirjoiteltua) ja ehkä vuoden parhaat lauseet (voittaja on ehdottomasti selvillä, mutta saan listan aikaiseksi vain jos muistan joitain muitakin).

Aloitetaan kuitenkin jollain aivan muulla...

Tweet

Paras suomalainen video?

Näin tänään aamulla MTV:ltä Apulannan uuden videon Koneeseen kadonnut ja se saattaa olla paras suomalainen musiikkivideo ikinä.

En tiedä, miltä se näyttää tietokoneen ruudulla, mutta ainakin teeveessä sen erotti muista suomalaisista (ja monista ulkomaalaisistakin - esim. sitä ennen tullut Scissor Sistersin uusi näytti tämän rinnalla köykäiseltä) videoista nimenomaan teknisistä seikoista. Video on luultavasti kuvattu aivan oikealle filmille ja siinä on suoritettu erittäin onnistettu värinmäärittely; siniset näyttävät tummilta ja harmaat selkeiltä ja Toni Wirtasen takki värisee jotenkin ihmeellisesti.

Video näyttää siltä, että siihen on laitettu melko paljon rahaa ja aikaa - enemmän kuin Suomessa musiikkivideoihin yleensä. Mielestäni se on videona aivan kansainvälistä tasoa.

Itse biisistä en kyllä pidä yhtään. Apulannan nykytyylinen suomirock/synkistely/nu-metal -viritelmä on mielestäni todella hermoon käyvää.

Tweet

Uusi Stupido

Suomen paras levykauppa Stupido Shop muutti viime viikolla uusiin tiloihin, toiselle puolelle samaa Iso-Roobertinkatua. Uudessa kaupassa on enemmän lattiapinta-alaa ja täten myös mahdollisuudet entistä laajemmalle valikoimalle.

Suurimman muutoksen Stupidon suhteen koin kuitenkin tänään, kun menin hakemaan Babyshamblesin The Blinding -EP:tä. Asettaessani levyn tiskille, ennen melko nuivan tuntuinen ja niukkasanainen myyjä puhkesi innostuneen näköiseen hymyyn ja sanoi "Tämä on hyvä!". Ällistyin kovasti, koska kaikilla edellisillä kerroilla tämä myyjä on suhtautunut ostoksiini jokseenkin ylenkatsovasti ja olen luullut, että häneltä saisi mukavaa palvelua vain, jos on hankkimassa jotain coolia nu jazzia tai electroclashia tai mitä lie vintage soulia.

Osasin vastata tähän äkkinäiseen asiakaskontaktiin vain "Ai jaa?", mutta se ei onneksi tyrehdyttänyt kommunikaatiota. Myyjällä oli lisää kehuja Babyshamblesille: "Kyllä, tiukkaa kamaa. Hittiainesta! Saisivat julkaista koko levyn tällaista materiaalia" (tms.). Sitten kritisoimme yhdessä bändin viimevuotista Down In Albion -levyä ja kerroin, että kuulemani mukaan Babyshambles äänitti The Blinding -sessioissa levyllisen verran materiaalia, joten julkaistavia lauluja kyllä olisi, jos bändi ja levy-yhtiö vain niin haluaisivat.

Kaiken lisäksi Stupidon myyjä oli totta kai oikeassa: The Blinding on parasta mitä Babyshambles on ikinä julkaissut ja ainakin lähellä jopa The Libertinesin tasoa. Jo kesällä kuultu Beg, Steal Or Borrow tuntuu kuin kadonneelta Libertines-kappaleelta ja nimibiisi The Blinding on todella tarttuva pätkä. Koko EP on erittäin hyvä. Onneksi Babyshambles alkaa viimeinkin lunastamaan lupauksiaan.

Lataa:

The Blinding [lähdeblogi]
I Wish [lähdeblogi]

P.S. Tänään olen taas fixaillut ovikoristetta jonkun puolisen tuntia. Alkaa mennä jo vaikeaksi. Se ei vain millään tahdo pysyä paikallaan (vai repivätkö kateelliset naapurit sen aina yöllä alas?). Viime päivinä olen käyttänyt tähän aiheeseen enemmän aikaa kuin tenttiin lukemiseen!

Tweet

Top-asiat, #1: jutut

Maailman parhaita asioita ovat "jutut".

Hauskat jutut, oudot jutut, syvälliset jutut, lyhyet jutut, pitkät jutut, surulliset jutut, käsittämättömät jutut...

En halua liian tarkkaan määritellä, mitkä ovat juttuja. En siis tarkoita pelkästään kertomuksia tai tarinoita, vaikka jutut ovat ehdottomasti niitäkin. Niitä voi saada kirjoista, televisiosta, elokuvista tai kuulla joltain.

Ehkä parhaita ovat sellaiset jutut, joihin pääsee itse mukaan.

Se, että tehdään jotain ihan outoa. Lähdetään keskellä yötä Sibelius-monumentille hengailemaan. Rakennetaan piparkakkutalo, joka näyttää prikulleen samalta kuin vastapäinen asunto, huonekaluineen päivineen. Etsitään kadonnutta avainta joka paikasta (jopa kadulta), ja se löytyykin housujen taskuista pesukorista. Listataan kaikki Suomen televisiossa ikinä esitetyt sarjat niin, että niiden nimeen vaihdetaan johonkin kohtaan sana "molu". Uskotaan, että paras koskaan kirjoitettu kirja on nimeltään "Aavehevoset".

Tai jotain.

Sellaiset jutut ovat parhaita.

Ehkä se, kun arkipäivästä löytyy jotain uutta ja outoa. Että pääsee eri tasolle.

Luulen, että tämän takia Seinfeld on suosikkiohjelmani. Sehän käsitteli oikeastaan pelkkiä juttuja. Eli se ei kertonut mistään, vaan kaikesta.

Tweet

Tässä se on!

(Klikkaa kuvaa, että näet sen oikean kokoisena.)

Tänään meni vielä 15 minuuttia lisää, kun korjailin repsahtaneita ripustuksia kotiin tultuani. Ei ole helppoa olla kaupungin komeimman ovikoristeen isäntä. Mutta on se sen arvoista, katsokaa nyt!

Tweet

Oho

Teinpäs äsken jotain outoa. Käytin n. 45 minuuttia oveni koristelemiseen joulukoristeilla. Naapureilla oli jo pari viikkoa sitten ihan kivat ovikoristeet, ja sanoin joillekin ihan vitsillä että tuosta täytyy panna paremmaksi...

Tänään sitten hain Sokokselta mauttomimmat joulukoristeet mitä löysin (kultaisia ja hopeisia oksia, vaaleanpunaisia helmiä, jonkin ihmeellisen ja todella blingin riipustettavan jutun) ja teippasin / tarrasin ne kaikki kiinni oveen. Siinä meni tosiaan tajuttoman pitkään ja se tuntui erittäin typerältä. Lopputulos on kyllä mahtavan älyttömän näköinen.

Mutta pitääkö hölmöjen juttujen eteen nähdä näin paljon vaivaa? Näköjään.

Muuta: Olen todella onnekas siinä, että satun tuntemaan niin loistavia, kivoja ja nerokkaita ihmisiä. Kiitokset kaikille, joiden kanssa olen ollut tekemisissä viimeisten 48 tunnin aikana!

Top-listan ykkössija huomenna.

Tweet

Top-asiat, #2: biisit

Lista lähenee loppuaan. Olin itsekin yllättynyt siitä, että "biisit" ei ollutkaan ykkösenä, mutta näin se vain on. Ykkössijalla oleva asia on huippupaikkansa ansainnut. (Edellisiin lisäyksenä muuten sen verran, että Peppi Pitkätossu jos kuka on maverick!)

Joka tapauksessa, musiikki on selkeästi maailman toiseksi siistein juttu, ja "biisi" on musiikin perusyksikkö. Ainahan sitä voi pitää hyvistä levykokonaisuuksista tai arvostaa jonkun artistin kokeilunhalua tai jotain, mutta pohjilmmiltaan biisien pitää olla hyviä - se on tärkeintä.

Biisit auttavat elämässä aivan konkreettisesti. En voi kuvitellakaan, miten jotkut voivat istua bussissa/junassa/aulassa kuuntelematta musiikkia. Silloin kuulee vain vauvojen itkua, moottorien ääniä tai toisia ihmisiä puhumassa matkapuhelimiinsa. Se ei ole sitä, mitä pitäisi kuulla.

Kuuntelemalla biisejä voi elää aivan omassa maailmassaan. Ympärillä saattaa olla vaikkapa Helsingin ankea Rautatientori, mutta biisien kautta voit itse olla esimerkiksi crack-luolassa Itä-Lontoossa, Tokion neonvalomeressä ("Neonvalomeri" kuulostaa kyllä todella huolestuttavasti joltain Kaija Koon jutulta) tai USA:n autiomaita halkovilla valtateillä. Yhdessä pienessä iPodissa sinulla voi olla koko maailma. Kokonaisia mielentiloja voi muokata kuuntelemalla erilaisia biisejä. Esimerkiksi sadetta varten on monenlaista musiikkia. Voi kuunnella sellaista hilpeää sademusiikkia, joka tekee sateessa olemisesta siistiä, tai sitten synkkää sademusiikkia, joka saa haluamaan nopeasti sisälle kuivaan.

Outo ilmiö on myös se, miten biisit jäävät soimaan päähän. Joskus joutuu kävelemään päiviä joku ärsyttävä melodia päässään, tai joskus heti aamulla herätessä on joku biisi mielessä. Joskus päässä on jotain, mistä ei muista, mitä se on. Silloin joutuu miettimään kovasti, ja jos lopulta muistaa, onnistumisen tunne on mahtava.

Lopuksi kolme hienoa, aivan satunnaisesti valittua biisiä (kaksi näistä on kyllä TOP50 Biisit listalla, jonka tein keväällä):

Blur - Beetlebum [lähdeblogi]
Oasis - Champagne Supernova [lähdeblogi]
The Bluetones - If... [lähdeblogi]

Tweet

Top-asiat, #3: kauniit / onnelliset hetket

Tätä kohtaa listalla on hankala selittää. Se ei ole kovin konkreettinen, vaan melko laaja ja ehkä jotenkin epätarkka.

Mutta hienoja juttuja elämässä ovat kauniit asiat. Sellaiset hetket, kun mikään ei voisi olla paremmin kuin se juuri silloin sattuu olemaan.

Esimerkiksi jos näkee kadulla jonkun kauniin tytön, tulee itse onnelliseksi että joku voi olla niin kaunis. Tai jos näkee eläkeläisparin pitävän toisiaan kädestä ja näyttävän onnelliselta, itsellekin tulee hyvä mieli. Tai jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä työhönsä. Tai vanhemmat pienten lastensa kanssa.

Tai hymyily. Hymyn näkeminen on yksi hienoimmista jutuista. Se jos joku on ensin vakavan oloinen, mutta jos hänet saa hymyilemään.

Toivottavasti jutun pointti tuli jotenkin selville. Omasta mielestäni tähän mennessä julkaistu lista näyttää mahtavalta. Pitäisi varmaan omistaa koko elämänsä näiden asioiden jahtaamiselle. Se olisi hyvä tarkoitus elämälle.

Tweet

Pandaa ruoaksi

Tein tänään ranskan-tentissä kirjoitelman, johon olin melko tyytyväinen. Aiheena oli, että asiakas ei osaa ravintolassa päättää, mitä haluaisi, ja tarjoilija yrittää auttaa. Jotenkin näin se meni (mutta siis kokonaan ranskaksi). Vaadittu 150 sanaa ei tainnut aivan tulla täyteen...

- Anteeksi, monsieur, mutta ettekö osaa päättää mitä haluaisitte tänään syödä?

- Olette aivan oikeassa: en osaa päättää. Listanne on laaja kuin Aasian manner.

- Ahaa, pidätte siis aasialaisesta ruoasta? Siinä tapauksessa, saisinko suositella erikoisuuttamme: pandaa itämaisten vihannesten kanssa?

- Eh, pandaa! Kauhistus! Olen nähnyt pandoja eläintarhassa, enkä ikinä voisi syödä niitä!

- Todellako, monsieur? Erittäin valitettavaa. Ehkä siis pizza sopisi paremmin makuunne?

- Eh, pizzaa! Kauhistus! Olen nähnyt pizzoja eläintarhassa, enkä voisi ikinä syödä niitä!

- Todellako, monsieur? Luulenpa, että te olette häiriintynyt idiootti. Mitä teidän pitäisi tehdä, olisi juoda lasi vettä ja ottaa lääkkeenne.

- Viimeinkin hyvä ehdotus! Lasi vettä, joitain lääkkeitä ja itämaiset vihannekset, kiitos.

Tweet

Abandontunes: Kask

Abandontunes eli unohdetun musiikin sarja jatkuu.

90-luvulla Ruotsissa oli suosittu "brittipop"-bändi nimeltä Brainpool. Brainpool teki yksinkertaista, tarttuvaa ja melko epäomaperäistä kitarapoppia ja saavutti sillä suurta menestystä Ruotsin rajojen sisäpuolella. Hitti Sister C'mon soi kyllä Suomen radioissakin.

Sitten vuonna 1997 Brainpoolin solisti, tyttöjen suosikiksi noussut Jan Kask päätti lähteä soolouralle ytimekkäällä sukunimellään Kask. Itse törmäsin ensimmäisen kerran Kaskiin, kun hän oli esiintymässä edesmenneessä Jyrki-ohjelmassa joskus vuoden 1998/99 paikkeilla. Erityisesti kappale Golden Heart ja Kaskin kullanvärinen Les Paul -kitara jäivät mieleen.

Sitten unohdinkin Kaskin pitkäksi aikaa. Juuri ennen joulua 2002 kävin levymessuilla, ja löysin sieltä Kaskin levyn Wrestling My Case (kyllä, jo Brainpoolin ajoilta alkanut tapa hölmöihin nokkeluuksiin jatkui soololevynkin nimessä) parilla eurolla. Se oli ehkä hinta/laatu -suhteeltaan paras kauppa, jonka olen ikinä tehnyt, nimittäin Wrestling My Case sisältää sekä Golden Heart -hitin että 9 muuta tyylillisesti ja teknisesti täydellistä pop-kappaletta.

Jan Kaskilla on erehtymätön kyky keksiä kappaleisiinsa tarttuvia melodioita ja toteuttaa ne tavalla, joka samaan aikaan sekä kunnioittaa esikuviaan (esim. beatlemäinen basso Younger Generationissa) että pyrkii johonkin aivan uuteen. Wrestling My Case on sellainen levy, jota voi kuunnella melkein milloin vain ja missä tahansa - sen musiikki toimii useammassa kuin yhdessä tilanteessa ja useammassa kuin yhdessä tunnelmassa.

Albumi ei ollut mikään menestys (5000 myytyä kappaletta on joku arvio), ja tämän jälkeen Jan Kaskista ei ole (ainakaan Suomeen asti) kuulunut. Tällä hetkellä Kask on todellakin musiikin abandonwarea, koska yhdistetyllä Google/AltaVista/Wikipedia -haullakaan ei miehestä löytynyt melkein mitään: ei kotisivua, ei MySpacea, ei levyä nettikaupoista... Vain yksi Aftonbladetin haastattelu ja piskuinen Wrestling My Casen kansikuva.

Siispä tässä tarjolla 4 hienoa kappaletta Kaskin ensimmäiseltä ja toistaiseksi ilmeisesti ainoalta albumilta. Oma suosikkini on ehdottomasti Younger Generation, joka kuulostaa todella vaivattomalta - sellaiselta kappaleelta, että sen säveltäjä on saanut aikaan jotain hienoa sen suuremmin mitään yrittämättä.

Golden Heart

Younger Generation

Boy & Girl Nation

Ban The Song

Tweet

Feathers & Down

"... Just you sleep a little, baby
Leave the world alone and later
If you wake up alive

That old blanket of sorrow
Could be feathers and down
Your blanket of woe
Would leave you alone"

The Cardigans - Feathers & Down (mp3)

Mielestäni The Cardigansin kappale Feathers & Down kertoo siitä tunteesta, kun ei halua tehdä mitään muuta kuin nukkua, mutta nukkuminen tapahtuu surujen ja huolien "peiton" alla. Haluaa nukahtaa, että pääsisi pois huolistaan ja toivoo, että ne pysyisivät poissa myös sitten kun on herännyt.

Se on erittäin rohkea aihe kappaleelle, paljon rankempaa materiaalia kuin minkään hevibändin jutut, jos asiaa miettii.

Voi se tietysti kertoa jostain muustakin.

Tweet

Päivän paradoksi

Miksi partureilla / kampaajilla on itsellään aina huonot hiukset? Miehillä kalju tai naisilla joku ihme kasari-takatukka-värihirvitys.

En ehkä ikinä ole nähnyt cool-hiuksista parturia.

P.S. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tweet

Studiopäivä ;-)

Kävin tänään hakemassa jaetun mikrofonimme pois kaverin luota ja nauhoittelin kotona ensi kertaa yli kolmeen vuoteen. Oli erittäin hauskaa. Tällä kertaa en ehkä aio olla tuotannon suhteen aivan yhtä kunnianhimoinen kuin viimeksi, akustiset kitarat (ja ehkä tamburiini) saavat riittää tällä kerralla.

Katsotaan jos jossain vaiheessa tulee jotain mp3:sia tänne. Laulupuolessa on ehkä eniten hiomista vielä. En oikein itse osaa sanoa, meneekö se hyvin vai ei. Tai siis... omasta mielestänihän se menee totta kai todella hyvin, mutta en ole varma miltä se kuulostaa ulkopuolisten korviin. No, saas nähdä.

Tweet

Pete Doherty tämän viikon torstaina

Tyylikäs kuva. Pete Doherty tämän viikon torstaina, tulossa Kate Mossin luota. Tällä sivulla lisää kuvia. Babyshamblesin The Blinding -EP ilmestyy UK:ssa huomenna.

Tweet

"The" Monk

Tv-sarjasta Monk esitettiin tänään erinomainen jakso nimeltä "Monk ottaa lääkkeensä". Siinä sarjan käsikirjoittajat heittivät koko Monkin hahmon täysin päälaelleen: Monk sai ahdistuslääkettä, joka poisti hänen bakteeri- ja muut fobiansa ja teki hänestä rennon kaverin, mutta vei hänen pikkutarkkuuteen perustuvan ilmiömäisen kykynsä ratkaista rikoksia.

Uusi, ei-ahdistunut Monk jätti paidan ylimmät napit auki, söi toisten lautasilta, kätteli ihmisiä ja kutsui itseään lempimellä The Monk. Hän vaikutti erittäin onnelliselta. Tämä oli katsojalle hankala dilemma, sillä totta kai toivoisi Monkin olevan onnellinen, mutta toisaalta toivoisi hänen löytävän nokkelasti johtolankoja ja ottavan kiinni rosvoja.

Loppujen lopuksi (eli "loplop", kuten ilmeisesti sanotaan) Monk kyllästyi The Monkiin ja lakkasi ottamasta onnellisuuspillereitä. Hänestä tuli taas oma ultavarovainen itsensä ja hän ratkaisi kimurantin ampumistapauksen. Onnellinen loppu, siis.

Erittäin taidokkaasti käsikirjoitettu jakso, ja nimenomaan sellainen jonka voi tehdä vasta sarjan ollessa pidemmällä kuin aivan ensimmäisillä tuotantokausillaan!

Tweet

Top-asiat, #4: maverickit

Englannin kielen sanalle maverick ei mielestäni ole täysin vastaavaa suomennosta. Wicktionary kertoo, että maverick on sekä adjektiivi että substantiivi. "Being independent in thinking or actions, and showing it" ja "one who doesn't abide by the rules".

Eli maverick henkilö on sellainen, joka tekee omat päätöksensä riippumatta muiden mielipiteistä. Tällaisia henkilöitä arvostan hyvin paljon, heissä on harvinaista karismaa ja viisautta. Vaatii rohkeutta uida vastavirtaan - ja toisten mielestä se saattaa vaikuttaa typeryydeltäkin. Maverickit ovat yleensä niitä, jotka saavat viimeiset naurut.

Todellisia tai fiktiivisiä maverickeja ovat mielestäni mm. Liam Gallagher, Richard Ashcroft, Jarvis Cocker, Lovejoy, BB:n Kaarlo ja Willy Wonka.

Olen sen verran onnekas, että tunnen itsekin muutaman oikean maverickin (ja kiitollinen siitä, että näistä todistetusti yksi lukee tätä blogiakin!). He ovat osoittaneet maverickiutensa arjen teoilla, mm. muuttamalla opiskelemaan kauas kotoaan, käyttämällä outoja hattuja, pitämällä epäcoolista musiikista tai vain yleisesti pitämällä päänsä ja olemalla loppujen lopuksi oikeassa.

Haluaisin kovasti itsekin olla maverick, mutta siihen ei pysty väkisin vaan se on luontainen ominaisuus. Uskon silti, että se voi kehittyä ajan myötä kun kypsyy ja kasvaa. Tähän mennessä maverickein tekoni oli jättää varusmiespalvelus kesken neljän päivän jälkeen pari vuotta sitten (teko, josta on tähän mennessä seurannut oikeastaan pelkkää hyvää), mutta on tavallaan kuvastavaa että oma maverickeuteni oli oikeastaan enemmän jonkin tekemättä jättämistä kuin jonkin tekemistä.

Lopuksi pitää huomauttaa, että raja aidon maverickin ja muuten vain ärsyttävän paskiaisen tai kylähullun välillä ei ole mitenkään ohut. Jos tiedätte, mitä tarkoitan.

Tweet

Rankka viikko ohi

Olipas tosiaankin harvinaisen rankka viikko! En tiedä mistä se johtuu, mutta tällaisia huonoja viikkoja näyttää aina välillä tulevan. Edellinen oli joskus lokakuussa.

Maanantai oli ihan huippuhuono, tiistai todella huono, keskiviikko huono ja torstai enää semi-huono. Perjantai oli oikeastaan todella hyvä. Vähän vaikea sanoa, mikä oli syynä mutta paikoin olo oli todella heikko. Kyllä se stressistä johtuu, mutta ei tässä nyt (ainakaan joihinkin henkilöihin verrattuna) ole mitään järjettömiä määriä stressiä ollut. On kyllä ollut monia tekijöitä, jotka ovat yhdessä korostaneet tilannetta.

Viime vuosien tapahtumien johdosta stressinsietokykyni tuntuu vain olevan ihan nollassa. Saan ihan fyysisiä oireita: raajat tuntuvat puutuneilta, kädet tärisevät ja kuulo huononee. Ei haluaisi puhua kenellekään, vaan vain nukkua koko ajan.

Eilisillasta lähtien asioiden laita alkoi kuitenkin kääntyä paremmaksi. Näin erästä ystävää, puhuin toisen kanssa puhelimessa, join hyvää Pepsiä ja sain nukuttua tarpeeksi. Tänään ehdin luennolle ja sain pari käytännön asiaa hoidettua. Kaikki oli tänään valoisampaa (kirjaimellisestikin). Vaikka pyörästä puhkesi rengas, sekään ei tuntunut haittaavan. Esimerkiksi tiistaina sama asia olisi voinut olla eri luokan juttu.

Eräs asia, joka sai minut pysymään kohtalaisen järjissäni tällä viikolla oli The Cardigansin loistava levy Long Gone Before Daylight. Kyseisellä levyllä The Cardigans yhdistelee lievästi country-vaikutteista amerikkalaistyylistä rokkia pohjoismaiseen melankoliaan ja 60-luvun pop-tyylikkyyteen. Jos juuri nyt pitäisi tehdä lista suosikkilevyistä, Long Gone Before Daylight voisi olla vaikka TOP10:ssä.

Muutama akustinen versio levyn biiseistä KCRW-radion sessiosta vuodelta 2004 [kaikkien lähdeblogi]:

For What It's Worth

Communication (toimii hienosti tällaisena riisuttunakin versiona!)

And Then You Kissed Me (samoin tämä)

You're The Storm

Toivottavasti ensi viikko ei ole samanlaista ala- ja ylämäkeä.

Tweet

Joulukalenterit

Huomisesta alkaen saa taas availla erilaisia joulukalentereita. Tänä vuonna olen jättänyt niiden hankkimisen melko myöhään, enkä ole tehnyt vastaavanlaista vertailua eri mallien välillä kuin viime vuonna.

Veikkauksen arpajoulukalenteri on varma klassikko, jota on kiva raaputella pikkuvoittojen toivossa. Jos alkaa jo heti alusta saada lukuisia päävoittoon viittaavia joulupukki-tunnuksia, voi olla pettynyt (realistisesti päävoiton voittaminen ei ole kovin todennäköistä). Kannattaa ennemmin toivoa vaikka useampaa pientä voittoa.

Toisena arpakalenterina voisi olla Lumilyhty-joulukalenteri, josta voi voittaa kaikenlaista roinaa "miniristeilystä" tietokoneeseen. Minulla oli Lumilyhty toissa vuonna, mutta en voittanut mitään. Tänä vuonna voisi yrittää uudestaan.

Nämä kaksi edellä mainittua ovat siis varmoja valintoja, mutta suklaakalenteria valitessa alkaa runsaudenpula. Viime vuonna minulla oli Haribon karkkikalenteri, joka oli melko kaksijakoinen. Toisaalta se sisälsi loistavia minipusseja mm. nallekarkkeja, mutta toisaalta myös tylsiä möhkäleitä jotain ihmeellistä kovahkoa hedelmätoffeeta. Tänä vuonna ajattelin vaihtaa Smarties-kalenteriin, joka vaikuttaa paksulta ja mielenkiintoiselta. Tosin eilen sain kuulla myös Kinder-kalenterista, jota en ole nähnyt missään, mutta sekin pitäisi ehkä tarkistaa.

Huomenna auki luukku 1!

Tweet

Ärtynyt

Nyt on kyllä kaamosmasennus (toivottavasti) huipussaan. Tämä viikko on tähän mennessä ollut varsinaista rimpuilua.

Yksi piirre, jota inhoan itsessäni ehkä eniten, on se että väsyneenä olen todella ikävä ihminen. Olen 0,05:n millisekuntin päässä kiukuttelemisesta ja vittuilemisesta kaikille tai kaikelle mikä tulee vastaan. Tänään ja eilen on pitänyt oikein varta vasten lähteä pois ihmisten ilmoilta, ettei mitään peruuttamatonta pääse tapahtumaan.

Moni asia stressaa: opintopisteiden vähäisyys, ranskan-kokeen läheisyys (tulee luultavasti liittymään ensin mainittuun), "tuhansien" sähköpostien lähettäminen ja deadlinejen muistaminen, jne. - mutta ennen kaikkea väsymys. The Supernaturalsilla on sellainen biisi kuin I Wasn't Built To Get Up(mp3) ("...at this time") ja uskon, että se kertoo minusta. Seitsemältä aamulla heräääminen on marraskuussa yksinkertaisesti niin väärin!

Ei kai tähän auta kuin hyvät #7:at. Tavoitteena olla sängyssä viimeistään klo 22. Muuten en voi taata, mitä huomenna saattaa tapahtua...

Tweet

Top-asiat, #´5: uusi

Top-asiat -lista pääsee puoliväliin (tämän jälkeen vasta alkavat todella mahtavat jutut, kuulkaas). Sijalla 5 on "uusi".

Pidän oikeastaan kaikesta uudesta. Uusi on aina parempi kuin vanha, alku on parempi kuin loppu, matkalle lähteminen on monesti kiinnostavampaa kuin perillä, lasi on aina jo puoliksi tyhjä. On olemassa sellainen käsite kuin "tylsistymiskynnys" (boredom threshold) ja itselläni se on melko matala. Kyse on myös uteliaisuudesta ja eksotiikasta: kaikki uusi ja erilainen on kiinnostavaa.

Aivan käytännössä esimerkiksi musiikin kuuntelussa uuden hakeminen tulee oudolla tavalla esille. Miksi pitää kuunnella Hard-Fita ja Razorlightia vaikka The Jam ja The Clashkin olivat olemassa ja tekivät samat asiat jo 30 vuotta sitten? Miksi aina pitää etsiä bändejä, jotka kuulostavat Beatlesiltä vaikka uudet eivät kuitenkaan takuulla voita alkuperäistä? Tai ruoassa: miksi pitää kokeilla kaiken maailman makusiirappipepsejä, vaikka alkuperäinen on jo hyväksi havaittu?

Alhaisesta tylsistymiskynnyksestä on sekä hyötyä että haittaa. Koulussa siitä oli hyötyä esimerkiksi äidinkielen aineita kirjoitettaessa: jokaiseen oli pakko keksiä jotain uutta ettei itse tylsistyisi, vaikka edellisiäkin toistamalla olisi varmasti saanut hyvät arvosanat. Pelkään, että suurimmat haittapuolet ovat vasta edessä: miten voisin kestää esimerkiksi tavallisia "yhdeksästä viiteen" -työaikoja taikka avioliittoa?

Juttelin "uudesta" erään ystävän kanssa, ja hän tarkensi että parempi termi olisi ehkä "hallittu uusi". Uusi on kivaa vain, jos siihen saa itse vaikuttaa. Yllätykset eivät useimmiten ole mukavia! Olen erittäin samaa mieltä, ja toisaalta kyllä kaikenlaiset rutiinit ja tuttuudetkin ovat tärkeitä. Ehkä kyse on tasapainosta.

Tweet

Levy: Razorlight - Razorlight (Vertigo, 2006)

Lontoolais-ruotsalainen Razorlight ottaa toisella levyllään uuden askeleen kohti entistäkin suurempia areenoja ja kirkkaampia valoja. Vuonna 2004 julkaistu esikoislevy Up All Night oli täynnä vauhdikasta ja energistä, hieman Libertines-tyylistä mutta määrätietoisempaa nuorten miesten kitararockia. Viime vuoden Live8-esiintymisen valtavuudesta huumaantuneena Razorlightin itsevaltainen johtaja Johnny Borrell haluaa nyt kakkoslevyllä valloittaa Wembleyn, Amerikan ja varmaan Kuunkin.

Up All Nightiin verrattuna Razorlight on pehmeämmin soitettu ja vähemmän aggressiivinen. Tällä kertaa bändi antaa laulumelodioille yhä enemmän tilaa ja jättää särökitarat kaappiin. Näin kevyesti mutta silti pirteästi soittaminen vaatii taitoa ja visiota. Muutenkin bändi on levyn nimeä ja kansikuvaa myöten pitänyt asiat yksinkertaisina: levyllä on 10 kappaletta ja kestoa vain 35 minuuttia.

Kappalemateriaali on erittäin vahvaa. Kymmenestä biisistä löytyisi helposti 5-6 singleä eikä turhaa täytettä ole. Levyn avaava In The Morning on vahvasti Clash-vaikutteinen mutta aivan vastustamattomasti etenevä rockkappale, äskeinen UK#1-hitti America myöhäisyön fiilistelyä, Before I Fall To Pieces reipasta ja äärimmäisen tarttuvaa poppia ja päätösbiisi LA Waltz vakava ja tunnelmallisempi tuotos. Lisäksi levy sisältää yhden omista suosikkikappaleistani tältä vuodelta: hieman hölmön mutta hyräilyyn pakottavan Who Needs Loven.

"Razorlight" ei ole paras tänä vuonna julkaistu albumi, mutta se on juuri sellaista musiikkia jota ainakin itse haluan vuonna 2006 kuunnella. Bändin kappaleissa ei ole mitään turhaa, vaan pelkästään tarttuvia kertosäkeitä, hienon kuuloisia kitarakuvioita ja tarkkaa taustalaulua. Razorlightista kannattaa nauttia vielä niin kauan kuin se on olemassa: huhutaan, että Borrell on äärimmäisen kateellinen rumpali Andy Burrowsille, joka sävelsi ykköshitti American vaikka lähes kaikki yhtyeen muut kappaleet ovat omasta loistostaan nauttivan Borrellin säveltämiä.

Jos Razorlight vain pysyy kasassa, ei Kuun valloituskaan ole mahdotonta.

Arvio: 3/5

In The Morning [lähdeblogi]

America [lähdeblogi]

Before I Fall To Pieces [lähdeblogi]

Tweet

Biisejä sadepäivälle

Suede - Shipbuilding [lähdeblogi]

The Beautiful South - Song For Whoever

Shipbuilding on alunperin Elvis Costellon ja Clive Langerin kirjoittama kappale, josta Sueden versio on mielestäni paras. Laulun tarina kertoo Falklandin sodasta ja siitä, miten sotalaivojen rakentaminen tuottaa vaurautta laman kourissa kituville telakkakaupungeille, mutta myös miten sodan uhreille on tästä laivanrakentelusta tappavia seurauksia.

The Beautiful Southin Song For Whoever on nokkela tarina siitä, miten lauluntekijä tekee lauluja toisten pahasta olosta. "The number one I hope to reap depends upon the tears you weep so cry, lover, cry." Siinä myös luetellaan monia tyttöjen nimiä, jotka laulun kertoja on unohtanut sen jälkeen kun hänen mustekynänsä on päässyt kuivumaan.

Melankolisia, hienoja lauluja jotka sopivat sateiseen harmaaseen marraskuun päivään.

Tweet

Säälittävyyden / toiveajattelun huippu?

Se, että jättää puhelimensa juhlien jälkeiseksi yöksi päälle siinä toivossa, että joku tyttö soittaisi jotain "Mä rakashtan shua" -puheluita joskus aamuyöllä? (Sellaista vain ei tule tapahtumaan. Puhelin kiinni, akkua kuluu.)

Tweet

Stop The Clocks

Liam and Patsy Recreation Clubin jälkitunnelmia.

Elokuva Lord Don't Slow Me Down vaikutti hienolta ja hauskalta, mutta Virgin Oilin äänentoisto oli sen verran heikonlainen, että paljon jäi kuulematta. Ja Arto Nyberg ja Simo Frangén höpisivät taustalla vähän liian kovaääneisesti. Elokuva sisälsi silti monen monta mainiota kohtausta ja oli hyvä kuvaus rockbändin kiertue-elämästä (joskin aika tavanomainen: "Japanissa väsyttää").

Kevinin versiot Oasis-biiseistä olivat todella omaperäisiä - jotkut onnistuivat paremmin kuin toiset. Supersonic oli täysin kuuntelukelvotonta roskaa, mutta esimerkiksi Wonderwall ja etenkin Champagne Supernova olivat kiinnostavia ja hyviäkin. Wonderwallissa Kevin vaihtoi tahtilajin 3/4:aan ja Champagne Supernova oli alkuperäistä paljon nopeatempoisempi ja rakentui jännän urku-loopin päälle.

Paavo Arhinmäen puhe oli erinomaisen hauska, mikä oli yllättävää! Paavo muisteli AIK- ja Chelsea-futiskokemuksiaan, viikkoaan manchesterissä, lädejä, scallyja ja pop-kulttuuria. Lisäksi hän antoi vakuuttavan vaalilupauksen: "Poliitikkona tulen noudattamaan sellaista politiikkaa, että Oasis saadaan Suomeen". Minun ääneni menee (ehkä) Paavolle.

Oasis-karaoke oli jälleen hauskaa ja esityksen upean vaihtelevatasoisia. Oma suosikkini oli ehkä 35-40 -vuotias nainen, joka esitti Don't Look Back In Angerin n. 8 sanan sanavarastolla - kertosäkeen ensimmäinen rivi meni oikein, kaikki muu oli "dää dää dää dä-dää"! Palkinnot olivat jopa viimekertaakin laadukkammat ja sain ystäväni Tommin suosiollisella avustuksella (kiitos!) mukaani kivan T-paidan ja Stop The Clocks -kokoelman erikoisversion. Lisäksi kaikille karaokeen osallistuneille jaettiin Acquiesce/The Masterplan -promosingle, jollaisen sai myös ovesta sisään tullessaan. Niinpä sain €5:n lipulla (+ narikka €2) noin €35:n arvosta tavaraa mukaani. Tiukoille tosin meni: karaokekisan neljästä voittajasta oli melkoista epäselvyyttä, mutta vinkkini tuleville osallistujille on, että ne palkinnot pitää vain käydä hakemassa. Niin Noelkin tekisi!

Kiitokset kaikille tapahtuman järjestämiseen osallistuneille! Toivottavasti seuraava kerta tulee jo nopeammin kuin kahden vuoden kuluttua (ja toivottavasti se on hieman pienemmässä tilassa). Live forever!

Tweet

Supersonicliveforeverwhatever

Kyllä, totta se on: Suomessa elää ja voi hyvin vielä muutama innokas Oasis-fani. Hittikokoelma Stop The Clocks julkaistiin tänään ja sen kunniaksi jo äärimmäisen legendaarinen Liam & Patsy Recreation Club saa jatkoa keskiviikkona!

Viimeksi vastaavanlainen klubi järjestettiin vähän yli kaksi vuotta sitten Definitely Maybe DVD:n julkaisua juhlistamaan. Silloin paikkana oli pienen pieni Semifinal, nyt suurempi (ja... kasvottomampi) Virgin Oil Co. Ohjelma tulee taas olemaan laadukasta: tällä kerralla päähuomion kerää uuden Oasis-dokumentin Lord Don't Slow Me Down ainoa Suomen-esitys. Tämä on todellinen kulttuuriteko klubin järjestäjiltä! Itse olin jo alistunut odottamaan DVD-versiota tai Ruotsin SVT:n esitystä, joka on luvassa "joulun jälkeen". Mutta nyt pääsenkin näkemään elokuvan tuoreeltaan ja isolta ruudulta!

Muita ohjelmanumeroita ovat mm. Kevin-yhtyeen esiintyminen (ei paljon nappaa; bändin musiikki ei ole yhtä hyvää kuin jäsenensä Finn Andersonin hauskat musiikkivideot), Oasis-karaoke (viimeksi sain lohdutuspalkintona Columbia-vinyylin!), DJ-setti ja eduskuntaehdokas Paavo Arhinmäen puhe (joka ei toivottavasti käänny vaalipropagandaksi, vaan pysyy Oasis-aiheessa).

Viime kerralla oli huvittavaa huomata, että Oasis-diggailu on oikeastaan hieman samanlaista nörttimäistä intoilua kuin joku Star Trek -fanitus luultavasti on. Paikka on täynnä Liam tai Noel Gallagheria imitoivia nuoria miehiä (esim. pukeutuneena précis samalla tavalla kuin Noel Definitely Mayben kannessa!), baarin suosituin juoma on gin & tonic (aloittelijoille tiedoksi: se mainitaan Supersonicissa) ja myynnissä oli Benson & Hedges -savukkeita (Noelin suosikkimerkki ja kissojen nimi). Olisikohan Noel itse käynyt vastaavilla Beatles- tai Stone Roses -juhlilla, jos sellaisia oli? En ole aivan varma...

Joka tapauksessa, itse olen ainakin mad fer it ja keskiviikko-illasta tulee varmasti hauska! Vietin tänään melkein klo 24:ään asti kirjastossa, jotta minun ei tarvitsisi keskiviikkona (eikä torstaina) lukea. Kaikkensa on tehtävä. You gotta roll with it. :-D

P.S. Kiitos flyerista, Pertti!

Tweet

Top-asiat, #6: ruoka ja juoma

Top-lista jatkuu, sijalla #6 ruoka ja juoma.

Ruoka on siitä jännä juttu, että sitä on pakko syödä joka päivä pysyäkseen hengissä, mutta sitä haluaa syödä myös vain huvin vuoksi. Opiskelijalla tämä jako tulee selvästi esiin, sillä päivän aikana täytyy syödä kerran UniCafessa hengissä pysyäkseen, vaikka kyseisen opiskelijaruokalan sapuska ei useimmiten mikään suuri nautinto olekaan.

Viime vuonna Suomessa nousi suuri kohu, kun Italian ex-pääministeri Silvio Berlusconi ja Ranskan presidentti Jacques Chirac haukkuivat suomalaista ruokaa. Itse olen kyseisten herrojen kanssa samaa mieltä. Suomalainen ruokakulttuuri perustuu hyvin paljon käytännöllisyyteen ja siihen hengissä pysymisen tehtävään: ruoan on oltava ravitsevaa, edullista ja konstailematonta. Maku, ulkonäkö ja koostumus ovat suomalaisessa ruoassa epäolennaisia seikkoja. Berlusconin italialainen ja Chiracin ranskalainen ruokakulttuuri edustavat toista ääripäätä, mikä johtuu paljolti historiasta ja olosuhteista. Silti Suomen "yleiseltä mielipiteeltä" olisi viime vuoden "ruokaskandaalin" aikana ollut rehtiä myöntää, että noissa maissa ruoan taso on hieman toisenlainen kuin täällä - eikä vain haukkua stereotyyppisesti "pizzanpyörittäjiä" ja "patonginpurijoita".

Itse lasken ruoaksi myös kaikenlaiset leivokset, kakut, karkit, suklaat ja limsat. Tässä kategoriassa USA ja anglo-amerikkalainen kulttuuripiiri laajemminkin on selvä ykkönen. Esimerkiksi amerikkalaiselle huoltoasemalle mennessään hämmästyy sitä erilaisten virvoitusjuomien, pastillien ja torttujen valikoimaa, joka sieltä löytyy.

Tämän postauksen pointti ei silti ollut mitenkään haukkua suomalaista ruokaa. Suomessa esimerkiksi kala on todella laadukasta ja karkkien puolelta salmiakki ja lakritsi ovat sellaisia erikoisuuksia, joiden toivoisi leviävän suomalaisessa muodossaan maailmalle laajemminkin.

Lopuksi muutama ruokaan liittyvä quote tämän vuoden ajalta:

"Aina mahtuu toinen [pala kakkua]" (Kahvilassa kakkua syötäessä kannattaa aina tilata kaksi palaa.)

"Bulimia on ratkaisu siihen" (Syöminenhän tuntuu parhaalta kun vatsa on tyhjä ja nälkä kova. Tämä kuitenkin tavallisesti onnistuu vain kerran pari päivässä. Bulimia olisi siis tähän ratkaisu. [Ei kannata ehkä ottaa ihan tosissaan.])

"Kaikki, jotka kasvavat maan alla, ovat juureksia - ja kaikki mikä nousee silleen lautaselta, on kakkua" (Idea oli ilmeisesti se, että syvältä lautaselta tarjoiltu kakku on melko epäkakkumaista.)

Tweet

Babyshambles: The Blinding

Babyshambles palaa ensi kuun alussa uudella The Blinding -EP:llä. Monta asiaa on uudistunut sitten viime vuoden harmillisesti torsoksi jääneen Down In Albionin: Pete Doherty on nähtävästi vähemmän koukussa crackiin ja heroiiniin, levy julkaistaan uudella levy-yhtiöllä ja bändissä on uusi kitaristi.

Ainakin nimibiisin perusteella muutokset vaikuttavat onnistuneilta. The Blindingissa on nimittäin sellaista tiukkuutta ja dynaamisuutta, joiden puute vaivasi suurta osaa Down In Albionin materiaalista (en ole varma, mutta voisin veikata, että tällä kertaa tuottajana ei ole ollut Mick Jones). Kappaleessa on selkeän iskevä rytmi, jota noudatetaan alusta loppuun ja jonka päällä on heti ensi kerrasta päähän tarttuva laulumelodia. Hieman kuin Fuck Forever, mutta vähemmän huumeinen ja vähemmän ahdistava. Itse asiassa jopa aika valoisa ja uhmakas comeback-kappale. (Suurta plussaa myös siitä, että Dohertyn ääni on palannut mukavan kuuloiseksi ja selkeäksi!) Videon on ohjannut Julien Temple:



(Tämän kuulemisen lisäksi perjantai-ilta oli muutenkin oikein onnistunut: hyvä subi, pari pintia kaverin kanssa viihtyisässä paikassa ja takaisin kotiin tasan klo 00 kuin Tuhkimo konsanaan. Ei mitään riuhtomista.)

Edit: Bonuksena vastatarkistettu lista Britannian kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista:

1. Queen - 'Greatest Hits' - 5,407,587
2. The Beatles - 'Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band' - 4,803,292
3. Oasis - '(What's The Story) Morning Glory' - 4,304,504
4. Dire Straits - 'Brothers In Arms' - 3,946,931
5. ABBA - 'Gold: Greatest Hits' - 3,932,316
6. Pink Floyd - 'The Dark Side of The Moon' - 3,759,958
7. Queen - 'Greatest Hits II' - 3,631,321
8. Michael Jackson - 'Thriller' - 3,570,250
9. Michael Jackson - 'Bad' - 3,549,950
10. Madonna - 'The Immaculate Collection' - 3,364,785
    
    

Tweet

Tylsää?

Opiskelumotivaatio on tällä hetkellä jossain kateissa. Lukeminen on vain tylsää mekaanista suorittamista.

Mietin tänään sitä, miten yliopisto (ehkä päinvastaisesta mielikuvasta huolimatta) tasapäistää ihmisiä. Suurimmalle osalle tuputetaan osittain piilotetusti tavallista keskiluokkaista elämäntapaa.

Kaikki jotain "hyödyllistä" aihetta opiskelevat (eli lähes kaikki paitsi taide- tai filosofian opiskelijat) alkavat pikkuhiljaa asettaa tavoitteitaan hyvin tavanomaisiin kohteisiin. Olen opiskelujen kautta tavannut lukuisia parikymppisiä, joille suuri unelma olisi olla valtion virkamies tai tutkija tai jotain muuta tylsää. Ei 21-vuotiaana saa vielä alkaa ajattelemaan tuollaisia! Minä ainakin haluan yhä tulla rock-tähdeksi tai Lotto-miljonääriksi. Ehkä se ei onnistu ja siksi on hyvä että minulla on jotain koulutustakin, mutta silti: ei vielä näin nuorena voi alkaa unelmoida omakotitalosta, vakituisesta työstä, farmari-Volvosta ja 2,3:sta lapsesta.

"Teachers teach you 'ow to be stupid", kuten Perry kärjistää tässä loistavassa pätkässä Harry Enfield Show'sta.

Tweet

The Good, The Bad and The Queen: Herculean

Olen maininnut tästä ennenkin, mutta vasta nyt olen todella päättänyt, mitä mieltä olen.

Eli Damon Albarnin uuden yhtyeen The Good,The Bad and The Queen ensimmäinen single Herculean on... loistava!

Damonilla on yhä vakuuttava taito luoda hienoja melodioita ja tässä kappaleessa myös melankolisuutta korostava tuotanto on osunut juuri nappiin. Tämä on 2000-luvun popmusiikkia.

Lataa Herculean mp3 tästä. [lähdeblogi]

(Pitää vielä vähän itse nostaa kissan häntää: Tässä blogissani viimeisimmän viikon aikana ladattavaksi osoitettu musiikki on kokonaisuudessaan loisteliasta. Viime viikon U2-biisistä alkaen kaikki on 100%-sen parasta. Kannattaa ottaa vaari ja downloata kaikki. :-))

Tweet

Top-asiat, #7: nukkuminen

Elämän yksi parhaista asioista on nukkuminen. Se on siinä mielessä ironista, että voi perustellusti kysyä, onko nukkuminen elämistä? Oma vastaukseni on, että kyllä on. Ensinnäkin nukkuessakin vanhenee (ellei ole Prinsessa Ruusunen), jo se riittää perusteluksi.

Joka tapauksessa, mikään ei ole mukavampaa kuin se, että herää hetkeksi kello 4.30 aamulla kesken unien, katsahtaa herätyskelloon ja vaipuu takaisin sänkyyn tietäen, että vielä on monta tuntia aikaa nukkua.

Nukkumisen jälkeen on hyvä olo. Mistään ei oikein tule mitään, jos on väsynyt. Mutta silloin kun on virkeä, kaikki tuntuu hyvältä ja mahdolliselta.

Ainoa negatiivinen puoli ovat painajaisunet. Onneksi niitä ei ainakaan itselleni tule hirveän usein, mutta kyllä ne hyvin ahdistavia ovat. Toisaalta onnelliset unet voivat jäädä päähän päiviksi tai jopa viikoiksi, ja niitä muistelemalla saa hyvän olon.

Oma suosikkiuneni oli ehkä viime vuonna alkukesästä. Käännyin kadunkulmasta kotikadulleni, ja huomasin, että siellä oli käynnissä jonkinlaiset katufestivaalit. Pete Doherty levitoi ilmassa pyörien kitaransa kanssa. Hieman etäämmällä The Tears soitti aiemmin julkaisemattoman kappaleensa Push The Cathedral. Se oli ihmeellinen kappale: ensin n. 1,5 minuutin ajan Brett Anderson lauloi äärimmäisen kauniin melodian ja Bernard Butler soitti syntetisaattoria. Sitten tietyssä kohtaa kappaletta Anderson alkoi irrottaa syntetisaattorista virta- ja muita johtoja niin, että soittimen ääni muuttui. Hän teki sen juuri oikeassa järjestyksessä, se oli osa kappaletta. Lopulta kaikki johdot olivat irti ja biisi hajosi siihen.

Tweet

Top-asiat, #8: hotellit

Listan sijalla #8 ovat hotellit. Hotelleissa on monta viehättävää asiaa, esimerkiksi se että olitpa missä päin maailmaa tahansa, hotellit ovat pääpiirteittäin samanlaisia. Ne ovat kuin jonkinlainen ihannekuva siististä, tehokkaasta, tyylikkäästä länsimaisesta elämästä.

Oma unelmani olisi asua koko ajan hotellissa, joten kadehdin kovasti esim. Paris Hiltonia joka vietti koko lapsuutensa hotellissa tai Keanu Reevesiä joka muutti pois hotellista vasta vuonna 2003. Hotellissa koko ajan asuminen olisi niin kätevää: sänky olisi aina pedattu, pyyhkeet aina tuoreita, aamiainen aina monipuolinen ja vastaanottotiskillä aina joku pitämässä vahtia. Televisiostakin näkyisi 1000 kanavaa.

Hotelleissakin pienet featuret parantavat viihtyvyyttä entisestään. Esimerkiksi viime viikonloppuna Tukholmassa olin hotellissa, jossa oli Hästensin sängyt ja seinillä jotain kuuluisaa ruotsalaista design-tapettia (siitä oli erikseen maininta).

(Tämän kirjoituksen kuvituksena on huone dublinilaisesta Clarence-hotellista, jonka omistaa U2.)

Sitten pari loistavaa biisiä ladattavaksi:
Garbage - You Look So Fine (Fun Lovin' Criminals Version) [lähdeblogi]
Amy Winehouse - Rehab [lähdeblogi]

You Look So Fine on yksi kohokohdista Garbagen toisella levyllä, mutta tämä versio ylittää alkuperäisen tyylikkyydellään. Fun Lovin' Criminals soittaa kappaleeseen hämyiset lounge-taustat ja Shirley Mansonin laulun hienous nousee esille. Yksi onnistuneimmista "remixeistä" ikinä!

Amy Winehouse on englantilainen nuori, vihainen ja sekava naislaulaja, josta ensin povattiin Englannin vastausta Norah Jonesille. Toisen levyn ensimmäisellä singlellään Winehousella on apuna tämän hetken kuumin tuottaja Mark Ronson ja tuloksena on vauhdikas 60-lukuinen veto.

Ja vielä erikseen Slide Away eilisen Oasis-postauksesta, mutta suosittelen lataamaan koko keikan! [lähdeblogi]

Tweet

Toinen Oasis

Oasis on kuin bändien Jekyll / Hyde: on Liamin kova rock'n'roll-Oasis ja Noelin herkempi singer/songwriter-Oasis. Yllättävää on se, että kumpikin Oasis on parhaimmillaan aivan fantastinen. Bändin kappaleet ovat niin hyviä, että ne toimivat monella tavalla esitettyinä.

Stop The Clocks -kokoelmaa markkinoidakseen Noel ja Gem ovat lähteneet muutamalle keikalle sen herkemmän ja akustisemman Oasiksen kanssa. Keikkoja on ollut Lontoossa, LA:ssa ja Torontossa. Noel laulaa ja soittaa akustista kitaraa, Gem soittaa sähkökitaraa tai koskettimia ja Mucky Fingers -kappaleessa edellisellä levyllä soittanut Terry Kirkbride soittaa karsittua rumpusettiä.

Biisilista on koostunut vahvasti b-puolista ja tunnetuimmistakin kappaleista on esitetty hieman tavallisuudesta poikkeavia versioita. Esimerkiksi nyt kuultu näkökulma Slide Away'hin on hienoin ei-Liamillinen versio kappaleesta ikinä! Tämänkertainen akustinen kiertue on jopa parempi kuin legendaarinen MTV Unplugged - luultavasti sen takia, että nyt Noel on saanut suunnitella esiintymisen rauhassa, kun on tiennyt että Liam ei varmasti ole mukana.

Toronton-keikan tämän viikon tiistailta voit ladata tästä (zip-pakattu tiedosto, n. 70mt). Suosittelen aivan kaikille, piditpä sitten Oasiksesta tai et! Tämän jälkeen et voi olla pitämättä.

[Bonuksena jälleen älyttömän hauska Noelin haastattelu The Guardianista (lue etenkin kommentit Keanen laulajasta ja jäniksistä!) ja Nikke Knattertonia You Tubesta.]

Tweet

Mitä se on?

En oikein tiedä, onko se rakkautta vai mitä. Hänen kanssaan puhuminen on joka kerta kyllä todella kivaa, ja joka kerta kun hän lähtee pois, minulle tulee jotenkin surullinen olo. Ja kaikkia keskusteluja hänen kanssaan miettii vielä jälkeenkinpäin. Mutta tuleeko tämä tunne luonnostaan, vai yritänkö jotenkin alitajuisesti vahvistaa sitä? Ja jos asiaa miettii järjellä, olemme kovin erilaisia... eivätkä ne jutut nyt niin hyviä ole... ja hän on ehkä maailman kiireisin ihminen.Hänen seurassaan on helppo olla, mutta todellista kontaktia on kuitenkin ehkä jotenkin vaikeaa saada. Mieluiten en miettisi koko asiaa, jos voisin olla miettimättä.

Tweet

Top-asiat, #9: vaatteet

Yhdeksäntenä siistien asioiden listalla on "vaatteet". Tätä voisi ehkä laajentaa sisältämään myös kengät ja hiukset jne., eli ehkä "tyyli" olisi parempi termi.

Oli miten oli, vaatteet ovat kuitenkin tärkeitä. Halusi sitä tai ei, yleensä ensiarvio ihmisestä muodostuu ulkonäön kautta ja saattaa vaikuttaa pitkään. Itse olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi vaatteet tai kengät todella kertovat käyttäjästään paljon, niistä todella voi vetää johtopäätöksiä.

Pienempänä en tietenkään piitannut vaatteista pätkääkään ja oikeastaan vasta muutaman viime vuoden aikana olen myöntänyt itselleni, että olen kiinnostunut vaatteista. (Kai siinä on jotain sellaisia vanhoja asenteita, että vaatteet ovat "akkojen juttu" tai jotain.)

Eniten se on varmasti tullut musiikin kautta: suosikkibändeistäni esimerkiksi Oasis ja The Libertines ovat perineet mod-aatteesta vahvat pukeutumiskäsitykset ja ovat monesti puhuneet erilaisista tyylikysymyksistä haastatteluissaan.

Suosikkivaatekappaleeni on ehdottomasti takki. Pitäisin takkia sisälläkin ja kesälläkin, ellei olisi liian kuuma. Syksy on paras ajankohta takkien kannalta.

Eiliseen liittyen: vaatteet ovat yksi niistä asioista, joita featuret eivät paranna. Yksinkertainen on parasta.

Tweet

Top-asiat, #10: featuret

No niin, eli top-hyvien asioiden lista alkaa tästä. Aion käyttää alkuperäistä Silja Symphonyllä eilen klo 05 raapustettua listaa, vaikka se on ehkä hieman puutteellinen ja vaikuttaa paikoin hölmöltä.

Tarkoitus ei ole siis listata mitään elämän tärkeimpiä arvoja tai muuta, vaan tavallaan konkreettisen käsitteellisiä asioita, jotka ovat arjessa tärkeitä ja tekevät elämästä mielenkiintoista.

Ensimmäisenä ovat "featuret". Mikä tahansa asia muuttuu mielestäni kertaheitolla paremmaksi, jos siinä on jotain erikoista - jotain ominaisuuksia, yksityiskohtia, nappuloita tai muuta. Ja mitä käsittämättömämpi ja turhempi feature on kyseessä, yleensä sitä parempi. Suosikkiesimerkkini viime aikoina näkemistäni hölmöistä featureista on sähköhammasharjassa oleva digitaalinen näyttö, joka näyttää paljonko käyttäjän pitää vielä harjata että hampaat olisivat puhtaat! Sellainen hammasharja on mielestäni valtavan paljon kiinnostavampi kuin omani, jossa ei kyseistä ominaisuutta ole.

Mutta siis hienoja featureja voi olla muuallakin kuin teknisissä laitteissa. Pidän esim. taiteesta, jossa on paljon pieniä yksityiskohtia ja kikkoja katsottavaksi, kuten esimerkiksi Chagallista. Ja esimerkiksi kirjoissa ja tv-ohjelmissa kaikenlainen juonella tai rakenteella tai toteutuksella kikkailu on mielestäni aina plussaa. Myös ihmisissä voi olla featureja, vaikkapa puhetavassa tai käytöksessä tai luonteessa tms. Säässä voi olla featureja, pakkauksissa, paikoissa, melkein missä tahansa.

On vain pari asiaa, joissa featuret eivät ole mukavia. Niistä myöhemmin tällä listalla.

Tweet

Shuffle

Jahas, tällainen löytyi "jostain"...
;-)

1. Put your music player on shuffle.
2. Press forward for each question.
3. Use the song title as the answer to the question even if it doesn’t make sense.

Will it be ok? Still
How are you feeling today? Sometimes You Can't Make It On Your Own
How do your friends see you? Roll With It
Will you get married? Stay
What is your best friend’s theme song? I Me Mine
What is the story of your life? Beat It
What was high school like? Hello, Goodbye
How can you get ahead in life? Mudslide
What is the best thing about your friends? Wonderwall
What is today going to be like? Total Ringo
What is in store for this weekend? I Just Came To Tell You That I'm Going
What song describes you? The Rolling People
To describe your grandparents? Pencil Skirt
How is your life going? In The Round
What song will they play at your funeral? I Don't Feel Like Dancing
How does the world see you? Shame & Scandal
Will you have a happy life? Where The White Boys Dance
What do your friends really think of you? Look Inside America
Do people secretly lust after you? Fade Away
How can I make myself happy? Intro
What should you do with your life? The Night That Minnie Timperley Died
Will you ever have children? Times

---
Okei, ei tässä näyttänyt olevan mitään järkeä. Pari hauskaa juttua kyllä, esim. tämä päivä oli kyllä todellakin "Total Ringo" (Happy Mondaysin biisi) ja high school oli aika "Hello, Goodbye" (The Beatles). Usein biiseillä on niin tylsiä nimiä, esim. "Stay" tai "Intro", etteivät ne oikein kerro mitään. "I Don't Feel Like Dancing" olisi hautajaisissa melko mustaa huumoria, ha ha.

Tweet

Takaisin todellisuuteen

Phuhh, Tukholma on nyt takana ja arki jatkuu taas. Matka oli hauska, mutta rankka - ehkä valitettavasti enemmän rankka kuin hauska.

AIK - Malmö oli varmasti paras urheilutapahtuma, jota olen ollut katsomassa. Jalkapallokulttuuri on lahden toisella puolella kyllä käsittämättömän paljon Suomea edellä. Råsundan stadionilla oli 31000 katsojaa ja AIK-fanien laulu oli kovaa ja komeaa. Myös soihtuja paloi mukavasti. Ruotsissa saa juoda olutta myös katsomossa, mikä herätti suurta iloa joukkiossamme - varsinkin kun lehtereillä kiertelevät oluenkauppaajaneidit olivat erittäin viehättävän näköisiä. Harmi, että AIK:n voitto ei riittänyt mestaruuteen asti, koska Elfsborg voitti samaan aikaan oman pelinsä. Kultajuhlat Tukholmassa olisivat epäilemättä olleet melkoiset!

Tukholma on kyllä hieno kaupunki. Harmi, että se on suomalaisille useimmiten jonkinlainen läpikulkupaikka, tai vain päivän vierailun kohde. Se olisi riittävän laaja useammankin päivän tutkimista varten. Pitäisi joskus viivähtää siellä hieman kauemmin.

Kohta tässä blogissa alkaa muuten Parhaat asiat TOP10 -sarja. Siinä listataan mielestäni 10 parasta asiaa maailmassa. Ei niinkään arvoja tai muita elämän peruspalikoita, vaan enemmän konkreettisia juttuja. Tein eilen listan laivalla, kun en saanut unta.

Tweet